Tiptop

Hipheijahurraa! Lansimaisten vakuutusyhtioiden rahoilla pyorivasta bangkokilaisesta, pienta kaupunkia muistuttavasta sairaalasta loytyi netti! Viela lystimpaa olisi, jos se toimisi! Jos vaikka sahkopostinsa onnistuisi lukemaan. Mutta kun ei, niin ei. Talle sivulle paasti kuitenkin, kiitos siita.

Bangkokissa siis edelleen notkutaan, vaikka suunnan piti olla joku ihan muu jo pari paivaa sitten. Mintunvihrea pyjama ja antibioottitiputus houkutteli kuitenkin sen verran paljon, etta paatin jaada viela toviksi Aasiaan! Jotain indokiinalaista popoa on mahassa, mutta ei hengenhataa! Kotiin ollaan tulossa, kunhan sairaalan leffakanavalta on katsottu tarpeeksi monta jenniferlopezelokuvaa (olen harkinnut jo vakavasti scifileffan katsomista, joten se kertoo aika paljon), ja laivaa on lastattu riittamiin (allalla alkaviin elaimiin kuuluu myos lenkkimakkara). Onneksi kaytiin sunnuntaina pedikyyrissa, etta on edes natit varpaat!

Meno on hyva aina kun ei vituta tai satu!

Jussin ja Emman lahettamat morot tuli eilen perille, kiitos niista!

Nahdaan pian!

Ala kerro aidille, osa 4

Tahdottiin skuttaan. Paastiin skuttaan, Kambodzan harvimmin asutetulle alueelle maan itaosiin. Paikka muistuttaa Lappia ja on hiljainen, viilea ja valja, eli ihana.

Paastaksemme tanne oli vietettava kuusi tuntia pickupin katolla yhdessa 23 muun matkustajan, tsiljoonien ruokasakkien, kahden polkupyoran ja kanakorillisen (tiput elivat, ihme kylla, viela perille tultaessa) kanssa. Jengia oli niin pirusti joka puolella, etta mistaan ei oikeastaan voinut pitaa kiinni, joten oli luotettava siihen, etta kuski hidastaa tarpeeksi toyssyjen (joita oli talla tienpatkalla enemman kuin Suomessa yhteensa) kohdalla. Ajamaamme tieta kutsuttaisiin Suomessa hemmetin polyiseksi tietyomaaksi.

Yksi lavalla matkustaneista oli pukeutunut matkaa varten moottoripyorakyparaan. Lavan naiset rukoilivat ja uhrasivat saannollisesti hedelmia, etenkin ennen lukuisia sillanylityksia, joten se matkustusturvallisuudesta. Luotettavan lahteen mukaan kuski myos ajoi koko reilun 100 km matkan kasijarru paalla. Matkan aikana lava-autosta poksahti ainoastaan yksi rengas, ja jalkojani kaulaili syysta X vain nelja eri henkiloa.

Perille tultuamme suihkussa oli kaytava kahdesti, jotta edes pieni osa ihoon ja vaatteisiin tarttuneesta tiepolysta lahti irti.

Pieni hinta skutasta.

So far so good

Toistaiseksi reissussa on kadonnut (hyva kayttaa tata passiivimuotoa, niin me kaksi ei vaikuteta niin tunareilta) ainoastaan kaksi otsalamppua. Laakarissa on kayty kaksi kertaa (varvaspaikkausta ja luomenkaantelya). Murtuneet varpaat alkavat olla ehjia vaikkei sentaan saryttomia, joten suihkussa ei tarvitse enaa kayda flamingona. Paulan jouluna saaneen ruokamyrkytyksen jalkeen pahoinvoinniltakin on saastytty.

On siis oikea aika aloittaa malarialaakitys! Tervetuloa hallusinaatiot ja heikotukset! Huomenna otetaan pick-upin lavalla suunta kohti maan itaosia! Metsa kutsuu!

Pyoraretkella

Aasialaisessa suurkaupungissa voi harrastaa pyorailya, ja tasta kokemuksesta on jopa mahdollista selvita hengissa! Kyparan voi toki paahansa haluta ajelulle, mutta ei sellaista kylla mistaan saa - fillarivuokraamossa tyytyvat vain tyrskimaan moisille dorkille kysymyksille.

Tsygaillessa ensisijaisen tarkeaa on muistaa polkea koko ajan eteenpain, mahdollisimman tasaista vauhtia ja mieluusti samaa tahtia muiden liikkujien kanssa. Akkikaannoksia ja -jarrutuksia on syyta valttaa etenkin risteysalueilla, perustuuhan liikenteen sujuvuus toisten kulkijoiden liikkeen ennakoimiseen. Kaaosmaiselta vaikuttavaa, mutta oikeasti sujuvaa liikennetta ymparilla on siis vahdattava koko ajan. Toisaalta samanaikaisesti on parempi jos pyrkii unohtamaan ajavansa satojentuhansien mopojen, Toyota Camryjen ja lava-autojen valissa.

Haasteita matkantaittamiseen saattaa tuoda pyoran jarrujen heikko happi, katujen kaistamerkintojen puuttuminen tai kohtiajavat, ylileveiksi lastatut (pakkarilta voi loytya esim. kodinkoneita, valotauluja, ilmahormeja tai sikoja) pratkat.

Meno Kambodzhan liikenteessa on kuitenkin todella positiivissavytteisissa sfaareissa Vietnamiin verrattuna. Tasta maasta ollaan bongattu jopa muutama liikennemerkki - ja ainakin parin tyypin on huomattu noudattavan niita!

Pyoraretken jalkeen suositellaan uimista fancyn naapurihotellin poolilla! Sauna - myos ruotsalaisvalmisteinen kay paremman puutteessa -, ei sekaan ole haitaksi, kun kasvoilta ja kasista on irrotettava liikenteesta tarttunut neljan sentin pskakerros...

Kokemuksia rikkaampana!

Sokea hetki

Terveisia yli miljoonan asukkaan kaupungista, jossa ei ole julkista liikennetta (auton lavalle mahtuu helposti parikymmenta ihmista, pratkia ja muuta lastia), kadunnimia (numeroinnilla parjataan yhta hyvin) tai pankkiautomaattia (on sentaan asia nimelta raha, toisin kuin 30 vuotta sitten punakhmerien lakkautettua se)!

Matkattiin eilen seitsemalla kulkuneuvolla Vietnamista tanne Phnom Peniin. Matkalla muun muassa mopoliftattiin, tavattiin maailman epaformaalein viisumivirkailija seka ylitettiin lossilla valtava Mekong-joki.

Loppumatka taitettiin sinisella keinonahkalla paallystetyn Toyota Camryn (joka toisella on taalla sellainen) kyydissa, jonka alle jai myos keskella maantieta syomassa ollut massiiviporsas. Kuului tumpsis. Matka jatkui pysahtymatta, vaikka tielle jai raatona lojumaan jonkun tyypin puoli omaisuutta. En uskaltanut katsoa taaksemme. Punakhmerit olivat tappaneet kuskimme vanhemmat vuonna 1975, ja maassa on talla hetkella 20 psykiatria, joten oli hyva etten avannut suutani.

Eriteasiaa

Vietnamissa tyypeilla on tapana virtsailla julkisilla paikoilla. Pitkanmatkanbussitkin pysahtyvat saannollisesti keskelle ei-mitaan, jotta miehet ja naiset, lapset ja aikuiset, koirat ja lehmat voivat tyhjentaa rakkoaan tien sivussa metrin paassa bussista. Samanaikaisesti lansimaiset hipsukkakanssamatkustajat seuraavat toimitusta bussista ja kauhistelevat kovaan aaneen kunnon fasiliteettien puuttumista. Maassa selkeasti ymmarretaan neverending vapun paalle!

Ja jos vessassa on reika lattiassa, se on jo paljon se.

Ilosaari-deja vu

Hiphei, Vietnam paastaa mut blogisivullein. Kiitos tasta! Mita sita nyt sananvapaudella tekisikaan.

Eilen matkattiin 150 kilometria moottoripyorien pakkarilla Etela-Vietnamin vuoristoilta maan kaakkoiselle rannikolle, Mui Nen "lomaparatiisiin".

Biitsikauden alkuun murtui varvas, kun juostiin rannalla julkirunkkaria takaa. Jatka jai pieksematta, kun oli lahdettava mopon pakkarilla paikallislasarettiin. Sairaalassa (suomalaista latoa muistuttava rakennus) operointihuoneen katto oli turkoosi ja pitkakoipisen hamahakin koti.

Muuten suunta on hyva. Keskiviikkona Kambodzhaan, haaveena telttailu. Kaksi avohaavaa ja malariahyttyset ei kuitenkaan ehka ole pidemman paalle toimiva kombo.

Riippumatolle siis!