The End

Blogin päätteeksi kuuluu lausua jotain henkeviä sanoja. Heittää kehiin kokoavia, viisaita ajatuksia, osoittaa olevansa näpeistään nokkelansukkela.

Päässäni ei kuitenkaan liiku tällä hetkellä yhtään fiksua ajatusta. Mikä tuuri, siellä ei nimittäin taida liikkua ajatuksia lainkaan.



Fyysisesti huomaan olevani Suomessa, mutta viimeistään viimeisen 13 vuorokauden tapahtumat ja turhan lyhyet yöunet ovat pehmentäneet pään ja turruttaneet ajatustoiminnan: latvialaisia autokorjaamoja kahdesti lauenneen pakoputken fiksaamiseksi, 21 km ylinopeutta ja puolalainen ratsia, rekkaletkoja, puskatyttöjä ja puskapissoja, itsetuhoisesti posottavia subaruja, visiitti liettualaiseen bordelliin, lentokenttämotelliyöpymistä, venäläistä dancemusiikkia, autossa istumista ja nukkumista, eksymistä, uukkareita, uimista, vapareita, juttujen tason alenemista, sitä itseään.

Suomi vaikuttaa aikamoiselta paikalta. Pidän erityisesti yksikahvaisista hanoista sekä monipuolisista jätteiden kierrätysmahdollisuuksista.

Nyt ajattelin mennä nukkumaan. Mahtavaa kesää!