Mistään mitään

Keskiviikot sujuvat yleensä näin:

Herätys kello 9 (viikon ainoa herätyskelloaamu), kouluun kansainvälisen julkisoikeuden kurssille kymmeneksi. Kaksi tuntia hikoilua ja tuskailua rääkyvän ja ihollekäyvän tädin ja ei-niin-kolahtavan-oppiaineen seurassa, sen jälkeen luokkakavereiden kanssa sandwichlounaalle jonnekin lähialueen tsiljoonista eetcafeista. Kahdesta viiteen paahdetaan kansainvälisen politiikan teorioiden parissa, näitä luentoja varten on etukäteen luettu tsiljoona artikkelia, luennolla sitten keskustellaankuunnellaanesitelmöidäänkirjoitetaan.

Koulupäivän jälkeen siirrytään about kymmenen hengen porukalla kulman takana olevaan kantakuppilaan Amstelin äärelle. Jossain vaiheessa desibelitaso nousee niin korkealle, että nihkeähköt työntekijät vinkkaavat meidät pihalle. Olusien jälkeen on yleensä nälkä, joten on aika siirtyä dinnerille joko jonnekin lähialueen ravinteleista tai takaisin viereiseen koulurakennukseen ja meikäläisen kämppään taikomaan apetta.

Jos paukkuja (energiaa, ei shotteja) riittää vielä tämän jälkeen, loppuiltaa siirrytään viettämään lähistön Kriterion-opiskelijakuppilaan.

Myös tämä keskiviikko seurasi tutuksi ja hyväksi todettua kaavaa, mutta dinnerillä meinasin tukehtua tonnikalapizzaani. Vieressäni istunut ja ihan fiksuna pitämäni saksalaisluokkakaveri ilmoitti pokerinaamalla, että Alankomaissa on a) maailman parhaimmalta maistuva hanavesi ja b) sikahyvää suklaata. (Suomalaisiin vertailukohteisiin suhteutettuna ne kummatkin maistuvat kyllä ihan pure paskalta.)

Ei siinä mitään, että joillain ihmisillä on vääriä mielipiteitä tai he eivät tiedä paremmasta, mutta toisinaan sitä kaipaa päivällisseuraksi tyyppejä, jotka tietävät esmes. mikä on Tshernobyl tai sosiaalidemokratia. Sitä kaipaa seuraa, joille tietyt asiat ovat itsestäänselvyyksiä, ja ne ovat samoja asioita, joita minä pidän itsestäänselvyyksinä. Että ei tarvitse vääntää rautalangasta mikä on sauna tai miksi meikäläisen kotiin tultaessa ulkokengät jätetään eteiseen.

However (tää on uusin suosikkitäyttösanani!), dinnerin jälkeen, kun oli aika lähteä Kriterioniin, kiitin seurasta ja hyppäsin pyörän selkään. Kotona korkkasin Fazerin sinisen ja ryhdyin kuuntelemaan Riki Sorsaa.