Sokea hetki

Terveisia yli miljoonan asukkaan kaupungista, jossa ei ole julkista liikennetta (auton lavalle mahtuu helposti parikymmenta ihmista, pratkia ja muuta lastia), kadunnimia (numeroinnilla parjataan yhta hyvin) tai pankkiautomaattia (on sentaan asia nimelta raha, toisin kuin 30 vuotta sitten punakhmerien lakkautettua se)!

Matkattiin eilen seitsemalla kulkuneuvolla Vietnamista tanne Phnom Peniin. Matkalla muun muassa mopoliftattiin, tavattiin maailman epaformaalein viisumivirkailija seka ylitettiin lossilla valtava Mekong-joki.

Loppumatka taitettiin sinisella keinonahkalla paallystetyn Toyota Camryn (joka toisella on taalla sellainen) kyydissa, jonka alle jai myos keskella maantieta syomassa ollut massiiviporsas. Kuului tumpsis. Matka jatkui pysahtymatta, vaikka tielle jai raatona lojumaan jonkun tyypin puoli omaisuutta. En uskaltanut katsoa taaksemme. Punakhmerit olivat tappaneet kuskimme vanhemmat vuonna 1975, ja maassa on talla hetkella 20 psykiatria, joten oli hyva etten avannut suutani.