hanoi rocks

mopoja. enemmän kuin suomessa asukkaita. liikenteessä ei pärjää kuin olemattomalla itsesuojeluvaistolla.
hedelmiä. herkkuja, vaikka ei olekaan sesonkiaika.
setä ho. palannut jokavuotiselta balsamointimatkalta venäjältä. kalpea.
olematonta nettailua. käyttö rajoitettua: ei demokratialle, porno on toki ok. jätän silti väliin.
unta. paljon unta. olin jo ehtinyt kaivata.

välillä salmiakkia ja ruisleipää. lauantaina 16-tuntiselle junamatkalle kohti surffibiitsiä. missä andy ja mike?

ole joku

Avainnippu tuntuu oudon kevyeltä - ensi kertaa neljään vuoteen työttömänä! Ehtii astua hitaammin, katsella ehkä sivuillekin. Pohtia bussitytön pinssin tekstiä.

Kavereilta hyvää matkaa ja kilo salmiakkia. Nam.

Vielä kamat kasaan ja yksi kandityö.

Kunhan sähisen

Nordean asiakaslehdessä on juttu vuoden naismetsänomistajasta. Jo asetelmaltaan kiero juttu päättyy: "Naisten osuus metsänomistajina ja metsävaikuttajina on merkittävä." Hei hA-LoO, kuka näitä juttuja kirjoittaa? Jotain rajaa. Vaihdan pankkia, jos tää meininki jatkuu!

Ja sit lisää feministisssähinää: miksi neutraali suomen kielen sana ´kaveri´tarkoittaa tietyissä yhteyksissä (etenkin työelämässä) automaattisesti miestä? "Siellä huoneessa istui pari kaveria." Kaikki tietää, että ko. huoneessa ei oo hameväkeä! Miksimiksimiksi?! Nainen on kaveri siinä missä mies!

Ja eno vei mun sängyn! Nukun kaksi viikkoa makuualustalla.

15 aamua!

Asioista tulee kivoja viimeistään kun tajuaa niiden loppuvan pian.

Honda in memoriam

Aamulla starttasin Hondan viimeistä kertaa. Ajoin harmaassa vesisateessa, radiossa soi Paula Kovuniemi. Yöperhonen. Kaihoisa ralli kaihoisaan tunnelmaan.

Likaisessa parakissa haalarimies täytti mekaanisesti romutustodistuksen. Tehnyt sen jo sata kertaa aiemmin, tämä vain yksi muiden joukossa, ei tunnu miltään. Leima tuohon ja vielä kuittaus, kiitos. Kuittasin, ojensin avaimet ja poistuin. Kadulta vilkaisin vielä kerran taakseni. Heihei Hondu, kiitos kaikesta! Katuvalot sammuivat, Tattarisuolle tuli pimeä.

Matkalla bussipysäkille kuivasin oikeasta silmäkulmasta kolme pisaraa.

Absolutismista

Maailmassa on asioita, jotka on korvamerkitty absoluuttisen hyviksi, ja joita automaattisesti ajattelee absoluuttisen hyvinä. Niin kuin esimerkiksi kesä. Tai isyysloma. Ehdottoman positiivisia juttuja, eikös juu? Suomen kesä ei ole mälsä juttu, koska marraskuun kuuluu olla. Eikä isyysloma ole haitaksi lapselle, perheelle tai yhteiskunnalle, vaan se edistää vanhemmuuden jakamista ja oikeanlaisia arvoja ja diibadaa.

Mutta nämä absoluuttiset hyvät ovatkin joissain tapauksissa tosi huonoja juttuja ja silloin olisi parempi kun niitä ei olisi olemassa. Kas kun asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Mutta ainakin yksi absoluuttinen paha pysyy absoluuttisena pahana. Mainostoimiston pikkujoulut. Myös juhlien jälkeisenä aamuna.