Täysmaito on kulutusmaitoa

"Juot maitoa? Raakana?! Ruoan kanssa??!"

Espanjalaisystävättären kulmakarvat kohosivat tarpeettoman korkealle amsterdamilaisen jassiklubin sunnuntai-illassa.

Niin. Maitoa. Kylmää rasvatonta maitoa. Parasta ruokajuomaa. Teillä viini, meillä maito, you know. Ai et? No nyt you know.

Seuraavana yönä en saanut nukuttua, koska mietin suhdettani maitoon (olen edistynyt pohdinnoissani mukavasti mielikuvituskavereista reaalimaailmaan). Keskellä yötäkin teki mieli juoda maitoa, mutta höh, tuo valkoinen kulta oli loppunut. Maitoa voi juoda aina, paitsi aamuisin, krapulassa tai sairaana. Rasvatonta maitoa ostetaan normikulutukseen, kulutusmaitoa riisipuuroa varten, ykkösmaito on kompromisseja varten. Kevytmaidon tarkoitusta en ymmärrä. Myös lämmennyt, kylmäksi tarkoitettu maito on ällöä.

Mutta siitä jassiklubista! Savuinen, hämyinen, ihana jassiklubi kanaalin varrella! Toimii, vaikka inhoaisi jassia. Sinne vien jokaisen tänne suuntaavan vierailijajampan, visiitit kannattaa siis ajoittaa oikein... Ja mikä parasta - jassiklubilta saa myös melkiä!

Torstai

Tänään puoliskoni hajosi. Rikkoutui. Meni mäsäksi.

Ilmat pihalla, totesi kotikadun lääkäri. Lupasi Sulolle vielä monia pyöräretkiä kaupungissa, mutta tilanne vaatisi yön yli lepoa hoitolassa. Huokaus. Tämä tuli niin kovin äkkiä.

Murheen murtamana lähdin shoppailemaan. Otin metron ja ajoin Aikhiiaan. En ikinä ollut ajatellut, että Ikean voisi lausua jotenkin muuten kuin miten se nyt lausutaan. Pari kertaa olen kuitenkin yllättänyt itseni tovereiden seurasta puhumassa pokerinaamalla Aikhiiasta. Siispä nytkin suuntasin Aikhiiaan.

Aikhiiassa myytiin pågenpullia. Virnistelin. Ostin pågenit. Virnistelin lisää. Maistui pahalta, mutta hyvämuistoiselta.

Kotona tuumin suhdettani Barbapapoihin ja Rasmus Nalleen (olen tehnyt tätä ajatustyötä paljon tällä viikolla). Lopputulos: suhteemme ovat tärkeitä ja kunnossa.

Huomenna keitän Sulolle pullakahvit.

Posketonta

Kreikkalaisen kanssa oikea ja vasen. Espanjalaiselle oikea-vasen-oikea. Costaricalaisen kanssa tavatessa oikea, mutta erotessa aina oikea ja vasen ja sitten vielä oikea. Puolalaisella kombona vasen-oikea. Suomalaisen kanssa morjens.

Ja sitten on vielä ne kädet! Kumman käsi? Kumpi käsi? Olalle? Kummalle? Miten?

Entä jos posket kuluu pois?

Voiko pyörän kanssa rekisteröidä parisuhteen?

Sulho on vihreä ja sopivasti kälyinen. Perfect match!

Var redo!

Tää juttuhan on ihan partioleiri.

Nuoria ihmisiä kokoontuneena vieraaseen paikkaan (vanhuksia tai pikkulapsia ei toistaiseksi ole tullut vastaan kaduilla lain). Tyyppien koti-ikävä ja viihtyminen on vaihtelevaa.

Päivisin ohjelmaa on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta iltaisin aina leirinuotio. Yöllä saattaa herätä makuupussistaan sukat jalassa hytisemään ja kuuntelemaan tuulen huminaa. Samalla mielikuvitus alkaa laukata, jos kuuluu outoja ääniä naks tai poks. Susi?

Aamupalaksi tietty kaurapuuroa. Leirikarkkejakin löytyy aika monta kiloa, mutta ne vasta sitten hädän tullen.

Rinkkaa tonkiessa sieltä ei löydä mitään, ja sitten kohta huomaakin pakanneensa aika paljon kaikkea epäolennaista matkaan ja jättäneensä sadevaatteet kotiin. Toisaalta oikealla leirillä sukkien kuuluukin kastua.

mesta paikka

Kun on ollut siellä ja sitten yhtäkkiä on taas täällä ja viettää päivät hengaten notkuen lorvien, huomaa kaikkea toosi olennaista kotikaupungistaan ja -maastaan.

- Julkisella liikenteellä on aikataulut. Ihmisillä on aikataulut. Aikatauluja noudatetaan - semikivasti myös animaalisessa pakkasessa.
- Tyypit avautuvat päivälehden mielipideosastolla äärettömän turhista asioista.
- Ilmalalla ei ole ruotsinkielistä nimeä.
- Kaupassa asiakaspalvelu on asiallista ja kohteliasta, vaan ei tungettelevaa.
- Rullasta otettu vessapaperi on timmiä, eikä se ole pinkkiä.
- Kadunvarsikylteissä ei ohjasteta aikuisia olemaan antamatta lapsille aseita, tai vinkata jättämään lapsiseksilomailuja väliin.
- Tienposkikyltteihin on yleensä painettu vain tekstiä eikä juurikaan kuvia, koska ihmiset osaavat kyllä lukea.
- Päijät-Häme on paitsi trendikäs, myös kotoisa.
- Ihmiset ovat yhtä pihalla, hervottomia, janeja ja outoja kuin viime vuonnakin!

Maanantaina monoista puukenkiin!

koti makea koti

ÄÄääääääÖäööäöäöäöäÖäöäöää å! Ihan siitä riemusta, että on näitä ääkkösiä! Nyt voi taas sen yhden keskisuomalaisen kaupungin nimen kirjoittaa oikein.

Vaikka päällimmäinen maku retkestä on antibiootin kelmeys kitalaessa, niin voi pojatjatytöt, oli meillä lystiä. Enemmän kuin osiensa summa, tässä muutama irtale retkeltä:

3000 kilometriä, arviolta 40 eri kulkupeliä - liikkeessä vietettyjä tunteja ei uskalleta lähteä laskemaan. Herkullisia gintoniceja pölyn keskellä, mangoja, banaaneja; kananmunia korvistakin. Bollywood-musavideoita, khmer-karaokevideoita (bollywoodistahan tulee itse asiassa tosi tasokasta kamaa näihin verrattuna), petri munckia. Janin määrittelyä. Mopoja. Karvakamut 3Dnä. Yhteislauluna Tiikerihaita. Mopoja. Kämmenen kokoisia, lihaksikkaita karvaturrehämähäkkejä, muurahaispesä hammasharjassain. Mopoja. Uintia vesiputouksella, pyöräilyä maaseudulla, jalkahierontaa, shoppailua. Kalastajakyliä, mielettömiä temppeleitä, mallorcarusketusta, riippumattoja, tinkimistä, hermareita, maastopaloja, suomalaisen vesi- ja viemärijärjestelmän ylistämistä, Lambada-peruutusäänellä varustettujen bussien ihmettelyä. Mainitsinko jo mopot? 24 h leukojen louskuttamista, maailmanparantamista, mitämissämilloin ja etenkin miksi 2007. Paluulennolla 10 tuntia Peter Forsbergin ruskeaa ja lihaksikasta alaselkää.

Mitä nyt tapahtuu?