Palaako?

Parin viikon damittelun jälkeen keuhkoissani tuntuu syövältä.

Olin jo ehtinyt unohtaa paikallisen sauhuttelukulttuurin: ravintoloissa, kahviloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä poltetaan, joka paikassa ja koko ajan. Erillisiä kessuttelutiloja tai smoke free-alueita ei ole olemassa koko kaupungissa (yliopiston sisätiloissa ei sentään taideta röyhytellä). Jos pötköt loppuvat kesken, ei hätää, kessuautomaatteja löytyy kyllä joka tavernasta! Paikalliseen elämänmenoon yksinkertaisesti kuuluu notkua sätkä kuin sätkä suussa - alankomaalaisten kessutusaste onkin yksi EU:n korkeimpia.

Kesäkuusta 2008 lähtien Amsterdam joutuu kuitenkin opettelemaan uusille tavoille. EU:n tupakkalakia ryhdytään soveltamaan silloin ja lain myötä kaikki röyhyttely sisätiloissa kielletään. As if! Kielto tuntuu paikallisista yhtä kohtuuttomalta kuin taannoinen EU-tervaepisodi suomalaisista!

Parhaillaan väännetään kättä mm. miten uutta tupakkalakia sovelletaan Amsterdamin tuhansien coffee shopien kohdalla. Take away-kiskaksi (näitäkin jo kuulemma kaupungista löytyy) kaikki kahvilat? Kadulle kaikki pössymaakarit? Kielletään saman tien koko lysti?

Näyttäkää meikäläiselle kesäkuussa savuton Amsterdam, niin minä tilaan pihvin!

Onnikalla onneen

Uusi avopuoliso on valikoitu!

Napakymppihenkisen pähkäilyn, tsuumailun, painokelvottoman läpänheiton ja ohjelma-ajan ylittämisen jälkeen yliopiston pyörätorilta tarttui matkaan musta tsygäliini. Viralliset henkilötiedot kertoivat pyörän olevan merkiltään On the Road. Ilmiselvä Onnikka siis! Tästä yksilöstä olisi Kerouackin kateellinen (kuvia beibestä seuraa myöhemmin)!

Luennot ovat alkaneet, lempparini on kansainvälisen oikeuden kurssi, jota vetää itäeurooppalaisittain ja huutaen englantia fraseeraava täti. Jos aamuluennolla vielä vähän unettaa, sitä kummasti herää viimeistään kun rouva tunkee naamarinsa 10 sentin päähän kasvoista ja tiukkaa "MADAME!! WHAT IS THE FUNCTION OF THE UNITED NATIONS??!!"

Lopuksi viikon aikana heränneitä kyssäreitä:
- Ikeasta sai astioita, joten ei tarvitse enää valmistaa ruokaa muovipussissa (Missä tässä on se kysymyssana?? Hah. Sorry tää levottomuus.)
- Kenen auton avain mulla on ja miksi?
- Miksi Helsinki on ottamassa käyttöön talviterassilämpölamput, kun vastaavasti esmes. Barcelonassa ne ollaan ympäristö- ja järkikäteenheihaloosyistä kieltämässä?
- Miten tää kaupunki voi olla tällainen?

Kasvissyöjän kymppikerho

Menolento Damiin oli myrskyn takia kaksi tuntia myöhässä.

Huoletti, ehtisinkö Damskuun ajoissa hakemaan avaimia uuteen kotiini, ne kun sai lunastettua ainoastaan toimistoaikana. Olin luvannut ex-naapurilleni Isalle noutaa samalla myös hänen kotiavaimensa, hän kun saapuisi kaupunkiin vasta myöhään illalla. Mikäli siis missaisin avaintoimiston, meitä olisi viikonlopun yli kaksi koditonta ja onnetonta hengaamassa Amsterdamin siltojen alla tajuttoman kamamäärän (meikäläisellä arviolta 28+8 kiloa) kanssa.

Liekö johtunut tästä vai viime aikojen yleisestä hysteeeriasta, mutta lentokoneen päästessä vihdoin yläilmoihin tilasin itselleni kinkku-juustosämpylän. Niin, kinkku-juustosämpylän. Eikä tässä vielä kaikki - tilattuani sämpylän myös söin sen! Söin 12 vuoden tauon jälkeen kinkku-juustosämpylän, tai lihaa ylipäänsä (okei, vuonna 2006 söin sormenpään kokoisen nakkipalan), ja vieläpä oma-aloitteisesti.

Olin aina ajatellut, että jos joskus vielä popsisin lihaa, se tulisi varmasti olemaan jotain kevyttä, herkullista ja eettistä, tyyliin luomulihaa, onnellista kanaa tai itsemetsästettyä hirveä. Mutta ei. Päätin sitten kokeilla lihansyöntiä mutustamalla tuhnuisen, muoviin pakatun einessämpylän.

En ole satavarma kuinka loistava ajatus oli aloittaa reissu syömällä kinkku-juustosämpylä, mutta ainakin reissu on nyt korkattu, elämä pistetty risaiseksi ja rajoja rikottu.

Tuskin otan tavaksi.