Tiimiristeily

Tai ehkä ilosaari.

Ja queen's day on vasta alkanut.

Kiitos vieraille!

Lasit vaihtoon

Minulla on ehdotus. Oikeastaan se on ratkaisu Suomen alkoholiongelmaan, mitä sitä suotta vähättelemään.

Sen nimi on pienestäkaljasta normaalikalja ja pienestätuopista normaalituoppi.

Amsterdamissa voi käydä kaljalla parilla joka ilta ilman että siitä syntyy sen suurempi issue, sillä kalja pari tarkoittaa max. puolta litraa mallasjuomaa. Eihän siitä päihdy, mutta ei se haittaa.

Toki Suomesta voi nytkin ostaa pieniä tuoppeja, mutta hei haloo, kuka nyt pieniä tuoppeja juo? Aa, liru kaljaa näyttää naurettavalta isossa tuopissa ja bee, iso tuoppi on tehty isoa kaljaa varten. Ja see, alkoholi yhdistettynä vähättelevään sanaan ei tule koskaan olemaan kevään muotiväri. Mutta että juotaisiin siis pieniä kaljoja, pienistä laseista. Pieni kalja voi olla normi, niin eikä nahkean ankea pienikalja.

Parin desin lasissa bissen ehtii myös juomaan ennen kuin se muuttuu pissaksi. Lisäksi kaksi euroa maksava tuoppi tuntuu muikean edukkaalta - on varaa käydä ulkona ja sosialisoitua ja tehdä kaupunkia ja itseään eläväksi, kun ei tarvitse halailla tarjouskaljaa kotisohvalla. Ja kun baarissa tuoppi kaatuu kaverin syliin, kaikki kiittävät lasin pientä kokoa.

Tällaista minä ajattelin. Ensi viikolla ajattelin palata asiaan maailmanrauhan tiimoilta.

Terapiaretki

Tämä kaupunki tekee levottomaksi. On menoa ja meininkiä. Ollaan ekstroverttejä ja latinoja ja koko ajan jossain salsahöyryissä.

Pakkohan tästä maasta on yksi metsä löytyä, jossa möllöttää päivä yksin hiljaisuutta kuunnellen, tuumasin.

Hakusanoilla "holland" ja "forest" natsasi - National Park De Hoge Deluwe! Latino spirit narikkaan ja skuttaan!




National park paljastui komboksi mäntyjä, aroja ja lentohiekkadyynejä. Polut oli päällystetty, eikä niillä patikoitu vaan ajeltiin pyörillä. Mäntyjä halatessa kädet eivät yltäneet puiden runkojen ympäri.


Dyyneillä bongasin neljä haukkaa liitelemässä ilmassa. Tarkemmin tarkasteltuna haukat paljastuivatkin purjelentokoneiksi, olivat turhan äänekkäitä linnuiksi.

Metsälammen rannalla söin eväsleivät kaksin käsin. Tuntui hoopolta, mutta maistui hyvältä.

Välillä on hyvä olla pihalla.

Me, myself and Sulo

Kaksi kuukautta Amsterdamissa ja jo kiroan turisteja.

Poukkoilevat pyörätiellä kamoissaan ja mesoavat kuin pikkuapinat.

Pahimpia ovat brittituristit. Heidät voi tunnistaa jo kaukaa, sillä ovat yleensä 15-30-vuotiaita miehiä, kulkevat isossa laumassa ja ovat pukeutuneet pelkkiin t-paitoihin (jos on helmikuu ja sattuu satamaan räntää, voi e h k ä heittää hupparin niskaan hetkeksi) . Mölyävät kuin heikkopäiset, ovathan juuri saaneet, mitä kukin, mutta harvoin mitään pysyvää. 40 prosenttia (!!) punaisten lyhtyjen alueella liikkuvasta rahasta tulee brittituristeilta, ja toimitustaksat alkavat 50 eurosta, joten valuutta vaihtaa omistajaa siihen tahtiin, että luulisi sen jo heikentävän Ison-Britannian kansantaloutta (vielä joitain aikoja sitten olisin taivuttanut sanan Iso-Britannian, mutta yliopisto on onnekseni opettanut minulle olennaisuuksia tästä elämästä).

Saksasta saapuvat puolestaan perheet ja pariskunnat - autolla. Tukkivat mokomat kaikki tiet pysäyttäessään menopelinsä keskelle kapeita katuja ja yrittäessään samalla epätoivoisesti bongata volkkarilleen parkkipaikkaa (turha toivo, kaverit...tämä on Amsterdam!).

Turisti kuin turisti, heitä kohdatessa Sulon kello soi ja lujaa! Pois tieltä! Hei haloo, tämä on pyörätie!! Alan myös tuntea hengenheimolaisuutta nelostien juhannusruuhkassa vasenta kaistaa kurvaavien Audi-setien kanssa, joille oma neliveto on paitsi oman egon jatke, myös agressiivista liikennekäyttäytymistä ruokkiva maailman napa. Ainoa ero on tietysti se, että tämän kaupungin liikennesääntöjen mukaan meikäläisellä ON etuajo-oikeus kaikkeen muuhun liikkuvaan nähden. Sitten on tietysti ne vaatimattomat puoli miljoonaa muuta tsygäilijää...jotka ajattelevat samalla tavoin!

Mutta en ole ainoa, jolla välillä pamahtaa hermot säännöistä piittaamattomien turistilaumojen kanssa. Eilen 60-vuotias ratikkakuski tööttäili kiskoilla hortoilevan turistin pois tieltään ja varmisti sanoman perillemenon ajamalla hitaasti miehen vieressä keskisormi tanassa viiden minuutin ajan.

(Tervetuloa silti kylään kaveriit! Mutta punaisille teille ainoastaan tsygän kanssa, kiitos!)