Keihäänheittäjää ja kesää

Olen potenut kevään aikana massiivista Suomi-angstia.

Elo Damissa tuntuu juuri nyt parhaalta koskaan, mutta hämmennyksekseni tuskakertoimet kotimaatakin kohtaan ovat alkaneet laskea (tänään sataa ekan kerran sitten maaliskuun, ehkä näissä jutuissa on joku yhteys).

Ehkä Suomi ei olekaan niin paska maa (välihuomautuksena, kuka on vastuussa kansallisen lentoyhtiömme Seppo Räty -kesäkamppiksesta? Please, huonolla läpälläkin on olemassa jotkut tasovaatimuksensa!!).

Kiitti stuntille!

Oikeastaan olen aika täpinöissäin kesästä 2007. Ei töitä - viimeksi tällaisessa tilanteessa on oltu viime vuosituhannella, silloin kun oltiin, jos mahdollista, vieläkin astetta teinimpiä ja pihalla sunnasta! Jeaaah! Kesätyöttömänä voin mennä Vääksyn kanavan kahvioon, Rääkkylään tantsuamaan, Ilosaareen rokkaamaan, koilliseen niin pitkälle kuin Miltsin kartat riittävät, kesäyliopistoon espanjankurssille (aidot latinot osaavat espanjan kielestä muutakin kuin kirosanat).

Eikä unohdeta biitsiä (sain jo lauantaiaamuna postissa aurinkorasvan, tänks ja poks!) tai päijäthämäläisiä kesätapahtumia. Juhannuksesta puhumattakaan! Kesällä ajattelin myös harjaannuttaa ompelutaitojani. Kirjoittaa muistelmat. Tsuumailla auringonnousuja. Tilata pyykkilautavatsan. Pestä ikkunat. Hostata ulkomaisia vieraita. Valita lounasravintolan. Olla esimerkillinen täti. Sukeltaa altaan pohjasta renkaan. Lopettaa paheelliset elämäntavat. Kuunnella c-kasetilta Kirkaa ja Anna Hanskia. Herätä teltasta. Käydä lavatansseissa ja kirpputorilla. Mennä suunnalla.

Liity seuraan!