Final countdown

Vaihdon loppuminen muistuttaa Damin parhaimman klubin päätöstunnelmia.

Viimeiset naukut tarjoillaan puoli kolmelta. Valot menevät päälle kolmelta. Kukaan ei halua lopettaa jammailua ja lähteä kotiin, vaikka ympärillä meno alkaa muistuttaa kohta lähinnä kälyistä yläasteen diskoa. Kaikki tietävät lopun olevan väistämättä edessä, pian. Realismileikin aika ei ole kuitenkaan nyt.

Loppuun saakka tukisukkaiset flamingot, univelkaiset, nääntyneet, rokkia vihaavat ja muut tuskissaan kärsivät otetaan korrektisti huomioon pomppuringissä. Lämpötila vastaa kehnoa saunaa. Ruokalistoilla viuhdotaan epätoivoisesti lisähappea. Ei pysty, mutta ihan vähän vaan.

Merirosvoasuihin pukeutunut henkilökunta ymmärtää toki lähdön vaikeuden, mutta ei voi asialle mitään: puoli neljältä on aika sammuttaa musiikki, sen jälkeen kun sitä on huutoäänestyksellä päätetty jatkaa useaan otteeseen. Neljän jälkeen on aika vinkata jengi pihalle.

Poislähtiessä narikassa tarjoillaan karkkia.

Ovien suljettuakin tekisi mieli kääntyä ja mennä takaisin, mutta hei, tämä ei ole mikään lahen seurahuoneen takahuone. Samanaikaisesti hyydyttää niin kovin, että oikeastaan edessä oleva kotiinlähtö ja nukkuminen ei tunnu yhtään pöllömmältä ajatukselta.

Ja koska kotiin on mentävä, on se tehtävä mahdollisimman mukavalla tavalla ja ajan kanssa. Lörpöttelyä, naureskelua, taivaisiin tuijottelua, hyvää seuraa, suunnitelmia huomiselle.

Kotimatkalla hymyilyttää, mutta tissuetakin on taskussa.