Metamorfoosi

Minusta on tullut latino.

Vietän lähes kaiken vapaa-aikani (onko täällä muuta kuin vapaa-aikaa?) latinoystävieni seurassa (puolet Amsterdamin väestöstä tuntuu olevan espanjalaisia kansantaloustieteen opiskelijoita!). Seura todellakin tekee kaltaisekseen.

Tehokkaana skandinaavipartiolaisena meikäläisellä oli aluksi suunnattomia vaikeuksia suhtautua ajelehtivaan elämänmenoon. Hermostuin, kun ihmiset eivät tienneet minne olivat menossa kahden tunnin päästä. Kypsytti, kun tyypit eivät sanoneet suoraan mitä ajattelivat. Ja tulivat tapaamisiin vähintään tunnin myöhässä. Suurin shokki oli huomata, että pyykkitupaa varten ei ole ajanvarausta, vaan pyykille mennään silloin kun huvittaa ja silloin kun joku koneista sattuu olemaan vapaana!


Nykyään olen ilokseni yksi heistä. Ajelehdin päivästä toiseen ilman liian suuria suunnitelmia ja elän impulsiivisesti. Päädyn tekemään asioita, joita en ollut ajatellut tekeväni tai joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Olen kadottanut kykyni organisoida tai organisoitua. Olen jatkuvasti myöhässä. Päästelen suustani sanoja, joita en tarkoita, mutta jotka kuuluvat tilanteeseen. Kalenteriin kurkkaan kerran viikossa huomatakseni että en ole muistanut tehdä sinne merkintöjä. Mañana!

Täällä ei tarvitse olla järkevä. Ei toki, että voisi tai saisi olla tyhmä.