Vielä koitti se kaunis päivä

Nyt kerron millaista elo Amsterdamissa on! Jos et jaksa lukea koko roskaa, voin paljastaa loppuajatuksen: hiphei!

Koti on siistit, mutta askeettiset 25 neliötä kolmannessa kerroksessa kapean kadun varrella muikella alueella kaupunkia. Isojen, yksinkertaisten ovi-ikkunoiden (ranskalainen parveke?) läpi näkyy ja kuuluu kaikki (korkokengistähän lähtee ihan tajuton meteli!). Jos tämä olisi asunnonmyynti-ilmoitus, hehkuttaisin nyt kanaalinäkymää, sillä kyllä, jos ikkunasta roikottaa itseään hengenvaarallisesti, voi nähdä vilauksen kadun päässä lilluvasta kanaalista ja asuntolaivoista. Kämppään kivutaan maailman ahtaimpia, jyrkimpiä, narisevimpia ja sammakonvihreimpiä portaita pitkin! Portaikossa haisee rento elämä.

Tyypit täällä on mielettömiä! Kaikki eripuolilta maailmaa ja kaikki niin kovin erilaisia. Joidenkin seuraa sietää paremmin muutaman viinilasillisen jälkeen, mutta pääsääntöisesti kaikki on kavereita heti ja meininki sen mukaista. Hitaasti kypsyviin ihmissuhteisiin tottuneelle hämäläissielulle outoa, mutta kivaa!

Opinnot tuntuvat täällä vaativan hippasen enemmän työtä kuin kotona, on läksyjä ja kaikkea. Toisaalta itse opetussisällöt eivät ole kovin vaativia. Kursseilla on yleensä max. 25 oppilasta. Kukaan ei torku luennoilla, vaan kaikki haluavat osallistua innokkaasti keskusteluihin. Outoa, mutta kivaa!

Kaupunki on kaupunki, mutta tuntuu kylältä. Kävellessä ja etenkin pyöräillessä kuuluu lauleskella itsekseen. Pyörillä on etuajo-oikeus kaikessa. Keskustan turistialue on karsea, ja sitä tulee välttää viimeiseen saakka.

Ongelmat täällä ovat aika minimalistisia. Tiistai- ja perjantaiaamuisin kadulla käy hirveä möykkä, kun roskisautot tulevat hakemaan roskat kadulta (ei meillä mitään jäteastioita ole..kun ei ole sitä tilaakaan). Lisäksi läheisestä sisustusliikkeestä haikailemani Barbapapa-lautassetti on melko kallis.

Kivaa? Ihan kivaa!