Suunnalla

Mistään mitään

2008-03-12T21:29:00.010+01:00

Keskiviikot sujuvat yleensä näin:

Herätys kello 9 (viikon ainoa herätyskelloaamu), kouluun kansainvälisen julkisoikeuden kurssille kymmeneksi. Kaksi tuntia hikoilua ja tuskailua rääkyvän ja ihollekäyvän tädin ja ei-niin-kolahtavan-oppiaineen seurassa, sen jälkeen luokkakavereiden kanssa sandwichlounaalle jonnekin lähialueen tsiljoonista eetcafeista. Kahdesta viiteen paahdetaan kansainvälisen politiikan teorioiden parissa, näitä luentoja varten on etukäteen luettu tsiljoona artikkelia, luennolla sitten keskustellaankuunnellaanesitelmöidäänkirjoitetaan.

Koulupäivän jälkeen siirrytään about kymmenen hengen porukalla kulman takana olevaan kantakuppilaan Amstelin äärelle. Jossain vaiheessa desibelitaso nousee niin korkealle, että nihkeähköt työntekijät vinkkaavat meidät pihalle. Olusien jälkeen on yleensä nälkä, joten on aika siirtyä dinnerille joko jonnekin lähialueen ravinteleista tai takaisin viereiseen koulurakennukseen ja meikäläisen kämppään taikomaan apetta.

Jos paukkuja (energiaa, ei shotteja) riittää vielä tämän jälkeen, loppuiltaa siirrytään viettämään lähistön Kriterion-opiskelijakuppilaan.

Myös tämä keskiviikko seurasi tutuksi ja hyväksi todettua kaavaa, mutta dinnerillä meinasin tukehtua tonnikalapizzaani. Vieressäni istunut ja ihan fiksuna pitämäni saksalaisluokkakaveri ilmoitti pokerinaamalla, että Alankomaissa on a) maailman parhaimmalta maistuva hanavesi ja b) sikahyvää suklaata. (Suomalaisiin vertailukohteisiin suhteutettuna ne kummatkin maistuvat kyllä ihan pure paskalta.)

Ei siinä mitään, että joillain ihmisillä on vääriä mielipiteitä tai he eivät tiedä paremmasta, mutta toisinaan sitä kaipaa päivällisseuraksi tyyppejä, jotka tietävät esmes. mikä on Tshernobyl tai sosiaalidemokratia. Sitä kaipaa seuraa, joille tietyt asiat ovat itsestäänselvyyksiä, ja ne ovat samoja asioita, joita minä pidän itsestäänselvyyksinä. Että ei tarvitse vääntää rautalangasta mikä on sauna tai miksi meikäläisen kotiin tultaessa ulkokengät jätetään eteiseen.

However (tää on uusin suosikkitäyttösanani!), dinnerin jälkeen, kun oli aika lähteä Kriterioniin, kiitin seurasta ja hyppäsin pyörän selkään. Kotona korkkasin Fazerin sinisen ja ryhdyin kuuntelemaan Riki Sorsaa.

Palaako?

2008-02-12T22:44:00.000+01:00

Parin viikon damittelun jälkeen keuhkoissani tuntuu syövältä.

Olin jo ehtinyt unohtaa paikallisen sauhuttelukulttuurin: ravintoloissa, kahviloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä poltetaan, joka paikassa ja koko ajan. Erillisiä kessuttelutiloja tai smoke free-alueita ei ole olemassa koko kaupungissa (yliopiston sisätiloissa ei sentään taideta röyhytellä). Jos pötköt loppuvat kesken, ei hätää, kessuautomaatteja löytyy kyllä joka tavernasta! Paikalliseen elämänmenoon yksinkertaisesti kuuluu notkua sätkä kuin sätkä suussa - alankomaalaisten kessutusaste onkin yksi EU:n korkeimpia.

Kesäkuusta 2008 lähtien Amsterdam joutuu kuitenkin opettelemaan uusille tavoille. EU:n tupakkalakia ryhdytään soveltamaan silloin ja lain myötä kaikki röyhyttely sisätiloissa kielletään. As if! Kielto tuntuu paikallisista yhtä kohtuuttomalta kuin taannoinen EU-tervaepisodi suomalaisista!

Parhaillaan väännetään kättä mm. miten uutta tupakkalakia sovelletaan Amsterdamin tuhansien coffee shopien kohdalla. Take away-kiskaksi (näitäkin jo kuulemma kaupungista löytyy) kaikki kahvilat? Kadulle kaikki pössymaakarit? Kielletään saman tien koko lysti?

Näyttäkää meikäläiselle kesäkuussa savuton Amsterdam, niin minä tilaan pihvin!

Onnikalla onneen

2008-02-07T19:42:00.000+01:00

Uusi avopuoliso on valikoitu!

Napakymppihenkisen pähkäilyn, tsuumailun, painokelvottoman läpänheiton ja ohjelma-ajan ylittämisen jälkeen yliopiston pyörätorilta tarttui matkaan musta tsygäliini. Viralliset henkilötiedot kertoivat pyörän olevan merkiltään On the Road. Ilmiselvä Onnikka siis! Tästä yksilöstä olisi Kerouackin kateellinen (kuvia beibestä seuraa myöhemmin)!

Luennot ovat alkaneet, lempparini on kansainvälisen oikeuden kurssi, jota vetää itäeurooppalaisittain ja huutaen englantia fraseeraava täti. Jos aamuluennolla vielä vähän unettaa, sitä kummasti herää viimeistään kun rouva tunkee naamarinsa 10 sentin päähän kasvoista ja tiukkaa "MADAME!! WHAT IS THE FUNCTION OF THE UNITED NATIONS??!!"

Lopuksi viikon aikana heränneitä kyssäreitä:
- Ikeasta sai astioita, joten ei tarvitse enää valmistaa ruokaa muovipussissa (Missä tässä on se kysymyssana?? Hah. Sorry tää levottomuus.)
- Kenen auton avain mulla on ja miksi?
- Miksi Helsinki on ottamassa käyttöön talviterassilämpölamput, kun vastaavasti esmes. Barcelonassa ne ollaan ympäristö- ja järkikäteenheihaloosyistä kieltämässä?
- Miten tää kaupunki voi olla tällainen?

Kasvissyöjän kymppikerho

2008-02-01T18:51:00.000+01:00

Menolento Damiin oli myrskyn takia kaksi tuntia myöhässä.

Huoletti, ehtisinkö Damskuun ajoissa hakemaan avaimia uuteen kotiini, ne kun sai lunastettua ainoastaan toimistoaikana. Olin luvannut ex-naapurilleni Isalle noutaa samalla myös hänen kotiavaimensa, hän kun saapuisi kaupunkiin vasta myöhään illalla. Mikäli siis missaisin avaintoimiston, meitä olisi viikonlopun yli kaksi koditonta ja onnetonta hengaamassa Amsterdamin siltojen alla tajuttoman kamamäärän (meikäläisellä arviolta 28+8 kiloa) kanssa.

Liekö johtunut tästä vai viime aikojen yleisestä hysteeeriasta, mutta lentokoneen päästessä vihdoin yläilmoihin tilasin itselleni kinkku-juustosämpylän. Niin, kinkku-juustosämpylän. Eikä tässä vielä kaikki - tilattuani sämpylän myös söin sen! Söin 12 vuoden tauon jälkeen kinkku-juustosämpylän, tai lihaa ylipäänsä (okei, vuonna 2006 söin sormenpään kokoisen nakkipalan), ja vieläpä oma-aloitteisesti.

Olin aina ajatellut, että jos joskus vielä popsisin lihaa, se tulisi varmasti olemaan jotain kevyttä, herkullista ja eettistä, tyyliin luomulihaa, onnellista kanaa tai itsemetsästettyä hirveä. Mutta ei. Päätin sitten kokeilla lihansyöntiä mutustamalla tuhnuisen, muoviin pakatun einessämpylän.

En ole satavarma kuinka loistava ajatus oli aloittaa reissu syömällä kinkku-juustosämpylä, mutta ainakin reissu on nyt korkattu, elämä pistetty risaiseksi ja rajoja rikottu.

Tuskin otan tavaksi.

Kahdeksan yötä ja yksi kilo

2008-01-24T10:58:00.000+01:00

Olen aloittanut pakkaamisen.

Toistaiseksi isosta laukusta löytyvät lakana (nukkumiseen), Suomen kartta (eksymiseen), violetti retkityyny (matkailuun) sekä hopeinen kleopatraperuukki (juhlimiseen).

Kai se tästä.

Oletko lintu vai kala?

2007-12-13T18:59:00.000+01:00

"Lentoaika Bangkokiin 10 tuntia, vierustoverina tänään neuroottinen kansantanssija. Hyvää matkaa!"

Tämä menee nyt suoraan sinne Cosmoytimeen, mutta aika se ja sama.
(Aikuisena oleminen on tosi siistiä, koska voi unohtaa turhan itsesensuurin ja lisäksi halutessaan avata kaikki suklaajoulukalenterin luukut vaikka joulukuun ekana päivänä ilman että siitä tulee sanomista!)

Asiaan!
Viikkoja jatkuneen vatkauksen jälkeen ostin tänään lentoliput Damin kevääseen. Uuuh, yhtä jännää kuin HKL:n ratikkalipun osto!

Matkustaminen on toki kivaa ja eri kulkupeleissä istuminen on toki kivaa. Vielä hauskempaa on tehdä samalla sekä matkaa että uusia tuttavuuksia: tutustua naapuripenkissä matkaavaan, jutella niitä näitä, ehkä enemmänkin. Toki vieruskaveriin tutustuminen olisi lähes aina teoreettisesti mahdollista, mutta omani ja vieruspenkkiläisten - yleensä 12-vuotiaiden teinipoikien tai hysteeristen eläkeläismammojen - taajuudet eivät kovin usein kohtaa.

Voisiko siis joku tätäkin avautumista lukeva lento-/juna-/bussiyhtiön edustaja ottaa asiakseen järjestää matkoille jotain sutinaa?

Matkalippuja varattaessa olisi maailman pienin vaiva pyytää asiakasta täyttämään kaavake koskien henkilökohtaisia olennaisuuksia, kuten maailmankatsomusta, mielimusiikkia ja lempisarjakuvaa.

Lomakkeen perusteella aateekoo yhdistäisi vierekkäin istumaan samanikäiset ja -henkiset ihmiset, ja kas, kaikilla olisi lystiä! Angstiset teinit saisivat vaihtaa kokemuksia Idols-keikoilta ihan keskenään ja eronneet keski-ikäiset tilittää toisilleen yhteisen omakotitalon myyntiin liittyviä tunnekuohuja. Ja me in-betweenit voisimme elämänsuunnan pohdinnan lomassa huvittuneina kuunnella ja kommentoida teinien ja ikäihmisten juttuja.

Nerokas idea, eh?

Pyöristä ja ihmissuhteista

2007-11-19T21:27:00.000+01:00

Treffit:
Amsterdamissa treffeiltä palatessa parikaksikko ei koskaan kävele hämärässä kuunvalossa käsi kädessä fiilistellen, vaan luonnollisestikin pyöräilee käsi kädessä. Ällöä? Ihanaa? You decide!

Naapurikyttäys:
Naapurikyttäys saa pyörien ja isojen ikkunoiden kaupungissa aivan uuden muotonsa: pyöräkyttäyksen. Aito kyttääjä tunnistaa jokaisen naapurinsa pyörän ulkomuodon, ja osaa myös paikantaa mihin tolppaan kukin naapuri pyöränsä iltaisin lukitsee. Jos naapurin pyörään on toisinaan lukittu kiinni toinen pyörä - yks plus yks, naapurilla on vieras! Oikea kyttä pitääkin yllä excel-taulukkoa naapurien vieraista ja vierailujen kestosta. Isoista ikkunoista voi onneksi kyylätä ilman että tarvitsee lähteä ulos nuuskimaan. (Tästä voi nyt jokainen tehdä omat päätelmänsä olenko minä se kyttä vai kytän kohde..)

Kyysääminen:
Myös kaverin kyysäämiseen pyörällä on Amsterdamissa omat konventionsa: Kyysätessä takana istuva sankari ei suinkaan istu haarat levällään pakkarilla kuten Suomen leveysasteilla on tapana, vaan nätisti toinen kylki edellä, kummatkin jalat toisella puolen pyörää. Obs! Tämä siis sekä naisten että miesten kohdalla. "Pysyy parempi tasapaino", kertovat selitykseksi. En ymmärrä.

---

Myös Helsingin kaupunginjohtajan yksityisautoilua koskevat mielipiteet huomioon ottaen en näe syytä miksi minun ei pitäisi muuttaa helmikuussa takaisin pyörien luvattuun maahan.

Jatko-osa, kakkososa, toinen osa, ihan sama. Sinne mennään. Lupaan raportoida. Kertoa. Tilittää. Avautua. Jatkaa samaa linjaa Cosmon ja Kauppalehden välissä.

Tervetuloa matkaan!

The End

2007-06-26T20:12:00.000+02:00

Blogin päätteeksi kuuluu lausua jotain henkeviä sanoja. Heittää kehiin kokoavia, viisaita ajatuksia, osoittaa olevansa näpeistään nokkelansukkela.

Päässäni ei kuitenkaan liiku tällä hetkellä yhtään fiksua ajatusta. Mikä tuuri, siellä ei nimittäin taida liikkua ajatuksia lainkaan.

Fyysisesti huomaan olevani Suomessa, mutta viimeistään viimeisen 13 vuorokauden tapahtumat ja turhan lyhyet yöunet ovat pehmentäneet pään ja turruttaneet ajatustoiminnan: latvialaisia autokorjaamoja kahdesti lauenneen pakoputken fiksaamiseksi, 21 km ylinopeutta ja puolalainen ratsia, rekkaletkoja, puskatyttöjä ja puskapissoja, itsetuhoisesti posottavia subaruja, visiitti liettualaiseen bordelliin, lentokenttämotelliyöpymistä, venäläistä dancemusiikkia, autossa istumista ja nukkumista, eksymistä, uukkareita, uimista, vapareita, juttujen tason alenemista, sitä itseään.

Suomi vaikuttaa aikamoiselta paikalta. Pidän erityisesti yksikahvaisista hanoista sekä monipuolisista jätteiden kierrätysmahdollisuuksista.

Nyt ajattelin mennä nukkumaan. Mahtavaa kesää!

Die Autobahn

2007-06-19T09:35:00.000+02:00

Täydessä lastissa Clion maksiminopeus on 180 km/h. Huomattavasti enemmän nautin kuitenkin Berliinin läpi ajamisesta. Fernsehturmissa oli taas muikeaa, auringonsäteet heijastuivat nätisti tehtaiden piippuihin. Tänään suunnitelmissa päätyä puolalaiselle polletallille.

Tajunta ei pysy vauhdissa mukana. Was geschah?

Together forever

2007-06-15T00:00:00.000+02:00

Huomasin Sulon kriittisen tilan vasta aamulla kiirehtiessäni Rotterdamin-junaan.

Heikosta hapesta huolimatta päätin ottaa Sulon mukaani asemalle. Levätköön siellä rauhassa tuhansien muiden kohtalotoverien kanssa. Ei kai nyt tuossa kunnossa yksin kadullekaan voi jättää. Mitä naapuritkin siitä?

Sulon heikko tila tuli kaikille suurena yllätyksenä. Vielä sunnuntaina kirmasimme hyvävointisina kymmeniä kilometrejä Amsterdamin "metsässä", massiivipuistossa, jossa paidaton mutta mahakas setä soitti puista poikkihuilua aina kun ei seisonut päällään.

Toki Sulo oli oireillut jo aikaisemmin keväällä. "Luonnollista kulumista", olin tuumannut ruostunutta lokasuojaa irrottaessani. Jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä voinut suhtautua tapahtuneeseen astetta vakavamminkin.

Erityisen pahalta Sulon heikko vointi tuntuu nyt, kun tiedän minun ja Sulon teiden erkanevan maanantaina. Jäähyväiset olisivat liian raastavat, joten olen ajatellut kantaa Sulon aamulla tämän vielä nukkuessa kadulta kellarikomeroon odottamaan seuraavaa prinsessaa.

Äsken kävin kadulla rankkasateessa jututtamassa Suloa. Olosuhteisiin nähden hän voi hyvin, tiedostaa kuitenkin tilanteen vakavuuden. Sisukas hollantilainen.

Nyt voimme vain odottaa tilanteen kehittymistä.

Tapahtui mitä hyvänsä, olen päättänyt lausua ensi viikolla liettualaisella hiekkarannalla runon yhteisen taipaleemme kunniaksi.

Final countdown

2007-06-09T04:30:00.000+02:00

Vaihdon loppuminen muistuttaa Damin parhaimman klubin päätöstunnelmia.

Viimeiset naukut tarjoillaan puoli kolmelta. Valot menevät päälle kolmelta. Kukaan ei halua lopettaa jammailua ja lähteä kotiin, vaikka ympärillä meno alkaa muistuttaa kohta lähinnä kälyistä yläasteen diskoa. Kaikki tietävät lopun olevan väistämättä edessä, pian. Realismileikin aika ei ole kuitenkaan nyt.

Loppuun saakka tukisukkaiset flamingot, univelkaiset, nääntyneet, rokkia vihaavat ja muut tuskissaan kärsivät otetaan korrektisti huomioon pomppuringissä. Lämpötila vastaa kehnoa saunaa. Ruokalistoilla viuhdotaan epätoivoisesti lisähappea. Ei pysty, mutta ihan vähän vaan.

Merirosvoasuihin pukeutunut henkilökunta ymmärtää toki lähdön vaikeuden, mutta ei voi asialle mitään: puoli neljältä on aika sammuttaa musiikki, sen jälkeen kun sitä on huutoäänestyksellä päätetty jatkaa useaan otteeseen. Neljän jälkeen on aika vinkata jengi pihalle.

Poislähtiessä narikassa tarjoillaan karkkia.

Ovien suljettuakin tekisi mieli kääntyä ja mennä takaisin, mutta hei, tämä ei ole mikään lahen seurahuoneen takahuone. Samanaikaisesti hyydyttää niin kovin, että oikeastaan edessä oleva kotiinlähtö ja nukkuminen ei tunnu yhtään pöllömmältä ajatukselta.

Ja koska kotiin on mentävä, on se tehtävä mahdollisimman mukavalla tavalla ja ajan kanssa. Lörpöttelyä, naureskelua, taivaisiin tuijottelua, hyvää seuraa, suunnitelmia huomiselle.

Kotimatkalla hymyilyttää, mutta tissuetakin on taskussa.

Crushtrauma

2007-06-07T09:56:00.000+02:00

Tarkoituksena oli saattaa kevään opinnot loppuun, kirjoittaa lopputyö valmiiksi - olihan deadlinepäivä - ja mennä tekemään kolmen tunnin koe. Kokeen jälkeen oikeutetusti ulkoilemaan, Päivin viimeinen ilta kaupungissa ja kaikkea. Reppuun oli pakattu korkkarit ja mekko ja maskara.

Liikennevaloissa matkalla koululle päätin jättää vasemman jalkani auton renkaan alle. Hirveän näppärä juttu! Autoilija ei tietenkään pysähtynyt, hollantilaista ystävällisyyttä olla sotkeutumatta muiden asioihin, you know. Takana tulleet pyöräilijät onneksi jeesasivat hinaajan lailla huutanutta heliä.

Ensiapuklinikalla totesivat jalan olevan murtumaton, mutta tarvitsevan lepoa ja lääkettä. Lääkäri kirjoittamasta dutchinkielisestä selostuksesta ymmärsin ainoastaan sanan "crushtrauma". Viitannee sillä jalkaani, joka on liila-musta ja turpeahko.

Tällä mennään siis. Ei pelkoa, että tarvitsisi hetkeen laittaa korkkareita jalkaan. Tai että kouluhommat olisivat onnellisesti ohitse.

Flamingo on hieno eläin, mutta minä toivon syntymäpäivälahjaksi täyskaskoa.

Siinä iässä

2007-06-01T01:26:00.000+02:00

Valtava Panama-obsessio päällä. Ollut jo pidemmän aikaa. Panamapanamapanama. Tehnyt monasti mieli irrottaa kanaalivene köysistä ja suunnata Panamaan.

Panama kuulostaa siltä, että sinne on mentävä, ovathan Pikku Tiikeri ja Pikku Karhukin siellä käyneet. Panamassa on kanava. Ja hattuja. Panamassa on myös se hyvä puoli, että sen naapurimaa on Costa Rica, ja Costa Ricassa on monta hyvää puolta ja ihmistä. Kaiken lisäksi osaan pian puhua panamaa.

Ehkä Panamaan voisi liftata? Tai ajaa peräkärryllä? Snorklata?

Yöllinen mascarponekakku ja italialais-espanjalainen seura pyörryttävät.

Elämän kevät, osa 54

2007-05-29T00:50:00.001+02:00

Käskivät liftata Kölniin.

20+20 opiskelijaa Amsterdamista ja Utrechtista nakattiin minimaaliseen tuppukylään Hollannin maaseudulle. Ensimmäisenä ilman julkisia kulkuneuvoja kohteeseen saapuva pari voittaisi skaban.

Kölniin siis.

Ensimmäinen liftikuski oli maailman normaalein hollantilaistäti.
Toinen tarpeettoman flörtti energiajuoma-addiktoitunut hollantilaismies, joka pahoitteli joutuvansa ajamaan nopeusrajoitusten mukaan, sillä oli edellisellä viikolla karauttanut tutkaan 70 km ylimääräistä lasissa.

Kolmannessa menopelissä, pakussa, meikälle ja Panosille piti seuraa kaksi innokasta mutta kielitaidotonta puolalaismiestä sekä heidän hollantilainen pomonsa. Olivat matkalla purkamaan tivolia. Luonnollisestikin.

Viimeisen etapin matkasimme hiljaisen saksalaispariskunnan kyydissä. John Lennonin näköinen ja neljä kertaa puolisonsa kokoinen kuski painoi autobahnin vasenta kaistaa kuin viimeistä päivää ronklaten samalla samsungiaan. Avasi suunsa ainoastaan kirotakseen kovaan ääneen muita autoilijoita.

Nopeasta toiminnasta huolimatta emme voittaneet skabaa, mutta näimme iloksemme Kölnin tuomiokirkon edustalla Die Biene Maja -tunnaria laulaneen mieslauman!

Mellestäviä polttariporukoita (niitä oli p a l j o n) lukuunottamatta Saksa tuntui kotoisalta. Ymmärsin kontekstit ja kokonaisuudet. Moin!! Silti huomasin lukevani museotekstit englanniksi saksan sijaan.

Hämmennystä retkiväen joukossa aiheuttivat suomalaiset tavat, kuten ei-muovisten joulukuusten käyttö ja sahaaminen metsästä ("you shouldn't kill the trees!!") sekä biojätteen kerääminen erilleen sekajätteestä.

Minua puolestaan ihmetyttivät Hollannin maaseudulla pönöttävä 20-metrinen Michael Jackson -patsas (kuulemma maailman korkeimpia..uuh) sekä peräkärryyn sidotun lentävän maton käyttäminen festarikyytinä.

Päässä soi Ultra Bra ja ysäribileissä Oasis.

Kolmen viikon päästäkö tämä kaikki ohi voi kamalaa.

Nyt. Nu.

2007-05-16T15:45:00.000+02:00

Harvoin voi nuori nainen olla näin Lontoon tarpeessa.

Semisti umpi

2007-05-09T23:20:00.000+02:00

Tänään tajusin että elämä on putkiliukumäki.

Kuuntelin netistä kuikan ääntä ja kävin hämmentävää sähköpostikeskustelua etu- ja sukunimikaimani kanssa.

Tein semieutanaattisia toimenpiteitä Sulolle ja söin päivällistä hollantilaisten kanssa.

Kutsuin itseni euroviisuistujaisiin ja vierailin Nederlands Instituut voor Beeld en Geluidissa.

Vein pinkit korkokengät suutarille ja kastuin läpimäräksi sateessa.

Opin hollantilaisen kapakkatempun ja join junalaiturilla jugurttia suoraan purkista.

Lupasin antaa naapurin surffarille Sri Lanka -vinkkejä ja nojailin vihreään siltaan.

Liitoskohdat sattuvat.

Keihäänheittäjää ja kesää

2007-05-07T12:18:00.000+02:00

Olen potenut kevään aikana massiivista Suomi-angstia.

Elo Damissa tuntuu juuri nyt parhaalta koskaan, mutta hämmennyksekseni tuskakertoimet kotimaatakin kohtaan ovat alkaneet laskea (tänään sataa ekan kerran sitten maaliskuun, ehkä näissä jutuissa on joku yhteys).

Ehkä Suomi ei olekaan niin paska maa (välihuomautuksena, kuka on vastuussa kansallisen lentoyhtiömme Seppo Räty -kesäkamppiksesta? Please, huonolla läpälläkin on olemassa jotkut tasovaatimuksensa!!).

Kiitti stuntille!

Oikeastaan olen aika täpinöissäin kesästä 2007. Ei töitä - viimeksi tällaisessa tilanteessa on oltu viime vuosituhannella, silloin kun oltiin, jos mahdollista, vieläkin astetta teinimpiä ja pihalla sunnasta! Jeaaah! Kesätyöttömänä voin mennä Vääksyn kanavan kahvioon, Rääkkylään tantsuamaan, Ilosaareen rokkaamaan, koilliseen niin pitkälle kuin Miltsin kartat riittävät, kesäyliopistoon espanjankurssille (aidot latinot osaavat espanjan kielestä muutakin kuin kirosanat).

Eikä unohdeta biitsiä (sain jo lauantaiaamuna postissa aurinkorasvan, tänks ja poks!) tai päijäthämäläisiä kesätapahtumia. Juhannuksesta puhumattakaan! Kesällä ajattelin myös harjaannuttaa ompelutaitojani. Kirjoittaa muistelmat. Tsuumailla auringonnousuja. Tilata pyykkilautavatsan. Pestä ikkunat. Hostata ulkomaisia vieraita. Valita lounasravintolan. Olla esimerkillinen täti. Sukeltaa altaan pohjasta renkaan. Lopettaa paheelliset elämäntavat. Kuunnella c-kasetilta Kirkaa ja Anna Hanskia. Herätä teltasta. Käydä lavatansseissa ja kirpputorilla. Mennä suunnalla.

Liity seuraan!

Queen's Day

2007-05-03T11:26:00.000+02:00

"You can judge by yourself, but for me this is a lottery winning situation."

-Markku-

Tiimiristeily

2007-04-30T09:01:00.000+02:00

Tai ehkä ilosaari.

Ja queen's day on vasta alkanut.

Kiitos vieraille!

Lasit vaihtoon

2007-04-21T13:36:00.001+02:00

Minulla on ehdotus. Oikeastaan se on ratkaisu Suomen alkoholiongelmaan, mitä sitä suotta vähättelemään.

Sen nimi on pienestäkaljasta normaalikalja ja pienestätuopista normaalituoppi.

Amsterdamissa voi käydä kaljalla parilla joka ilta ilman että siitä syntyy sen suurempi issue, sillä kalja pari tarkoittaa max. puolta litraa mallasjuomaa. Eihän siitä päihdy, mutta ei se haittaa.

Toki Suomesta voi nytkin ostaa pieniä tuoppeja, mutta hei haloo, kuka nyt pieniä tuoppeja juo? Aa, liru kaljaa näyttää naurettavalta isossa tuopissa ja bee, iso tuoppi on tehty isoa kaljaa varten. Ja see, alkoholi yhdistettynä vähättelevään sanaan ei tule koskaan olemaan kevään muotiväri. Mutta että juotaisiin siis pieniä kaljoja, pienistä laseista. Pieni kalja voi olla normi, niin eikä nahkean ankea pienikalja.

Parin desin lasissa bissen ehtii myös juomaan ennen kuin se muuttuu pissaksi. Lisäksi kaksi euroa maksava tuoppi tuntuu muikean edukkaalta - on varaa käydä ulkona ja sosialisoitua ja tehdä kaupunkia ja itseään eläväksi, kun ei tarvitse halailla tarjouskaljaa kotisohvalla. Ja kun baarissa tuoppi kaatuu kaverin syliin, kaikki kiittävät lasin pientä kokoa.

Tällaista minä ajattelin. Ensi viikolla ajattelin palata asiaan maailmanrauhan tiimoilta.

Terapiaretki

2007-04-17T23:06:00.000+02:00

Tämä kaupunki tekee levottomaksi. On menoa ja meininkiä. Ollaan ekstroverttejä ja latinoja ja koko ajan jossain salsahöyryissä.

Pakkohan tästä maasta on yksi metsä löytyä, jossa möllöttää päivä yksin hiljaisuutta kuunnellen, tuumasin.

Hakusanoilla "holland" ja "forest" natsasi - National Park De Hoge Deluwe! Latino spirit narikkaan ja skuttaan!

National park paljastui komboksi mäntyjä, aroja ja lentohiekkadyynejä. Polut oli päällystetty, eikä niillä patikoitu vaan ajeltiin pyörillä. Mäntyjä halatessa kädet eivät yltäneet puiden runkojen ympäri.

Dyyneillä bongasin neljä haukkaa liitelemässä ilmassa. Tarkemmin tarkasteltuna haukat paljastuivatkin purjelentokoneiksi, olivat turhan äänekkäitä linnuiksi.

Metsälammen rannalla söin eväsleivät kaksin käsin. Tuntui hoopolta, mutta maistui hyvältä.

Välillä on hyvä olla pihalla.

Me, myself and Sulo

2007-04-05T18:46:00.000+02:00

Kaksi kuukautta Amsterdamissa ja jo kiroan turisteja.

Poukkoilevat pyörätiellä kamoissaan ja mesoavat kuin pikkuapinat.

Pahimpia ovat brittituristit. Heidät voi tunnistaa jo kaukaa, sillä ovat yleensä 15-30-vuotiaita miehiä, kulkevat isossa laumassa ja ovat pukeutuneet pelkkiin t-paitoihin (jos on helmikuu ja sattuu satamaan räntää, voi e h k ä heittää hupparin niskaan hetkeksi) . Mölyävät kuin heikkopäiset, ovathan juuri saaneet, mitä kukin, mutta harvoin mitään pysyvää. 40 prosenttia (!!) punaisten lyhtyjen alueella liikkuvasta rahasta tulee brittituristeilta, ja toimitustaksat alkavat 50 eurosta, joten valuutta vaihtaa omistajaa siihen tahtiin, että luulisi sen jo heikentävän Ison-Britannian kansantaloutta (vielä joitain aikoja sitten olisin taivuttanut sanan Iso-Britannian, mutta yliopisto on onnekseni opettanut minulle olennaisuuksia tästä elämästä).

Saksasta saapuvat puolestaan perheet ja pariskunnat - autolla. Tukkivat mokomat kaikki tiet pysäyttäessään menopelinsä keskelle kapeita katuja ja yrittäessään samalla epätoivoisesti bongata volkkarilleen parkkipaikkaa (turha toivo, kaverit...tämä on Amsterdam!).

Turisti kuin turisti, heitä kohdatessa Sulon kello soi ja lujaa! Pois tieltä! Hei haloo, tämä on pyörätie!! Alan myös tuntea hengenheimolaisuutta nelostien juhannusruuhkassa vasenta kaistaa kurvaavien Audi-setien kanssa, joille oma neliveto on paitsi oman egon jatke, myös agressiivista liikennekäyttäytymistä ruokkiva maailman napa. Ainoa ero on tietysti se, että tämän kaupungin liikennesääntöjen mukaan meikäläisellä ON etuajo-oikeus kaikkeen muuhun liikkuvaan nähden. Sitten on tietysti ne vaatimattomat puoli miljoonaa muuta tsygäilijää...jotka ajattelevat samalla tavoin!

Mutta en ole ainoa, jolla välillä pamahtaa hermot säännöistä piittaamattomien turistilaumojen kanssa. Eilen 60-vuotias ratikkakuski tööttäili kiskoilla hortoilevan turistin pois tieltään ja varmisti sanoman perillemenon ajamalla hitaasti miehen vieressä keskisormi tanassa viiden minuutin ajan.

(Tervetuloa silti kylään kaveriit! Mutta punaisille teille ainoastaan tsygän kanssa, kiitos!)

Leijuntaa

2007-03-28T16:55:00.000+02:00

Äiti antoi neuvon retkelle: "Kun v*tuttaa, muistele suomalaisjuntteja!"

Kiitos vinkistä mamma, muutaman kerran täällä olen joutunut muistelemaan kohtaamisia Joutsan yöelämästä! Mutta tällä hetkellä love story Amsterdamin kanssa kukoistaa!!

Kaduilla haisee koirankakka ja camping discossa soi scatman. Torilta saa pinkkejä korkkareita ja savustettua makrillia nam. Kanaalikahviloissa naukkaillaan apple pieta - itsetehtyä, ei mitään sokkarin kelmupullaa. Pampulan kanssa Westerparkin auringonpaisteessa pomppista, muistattehan sen mahtavan pallopelin lapsuudesta!? Kouluakin on juu, jos ei olisi, eihän sieltä voisi lintsata. Olo on kevyt kuin Berliinissä, vain Fernsehturm puuttuu.

Aivot hölskyvät viikoittain 360 astetta ja muksahtavat takaisin paikoilleen, vähän eri asentoon kuin missä olivat aiemmin. Ja ihan ilman tatteja.

Metamorfoosi

2007-03-18T10:45:00.000+01:00

Minusta on tullut latino.

Vietän lähes kaiken vapaa-aikani (onko täällä muuta kuin vapaa-aikaa?) latinoystävieni seurassa (puolet Amsterdamin väestöstä tuntuu olevan espanjalaisia kansantaloustieteen opiskelijoita!). Seura todellakin tekee kaltaisekseen.

Tehokkaana skandinaavipartiolaisena meikäläisellä oli aluksi suunnattomia vaikeuksia suhtautua ajelehtivaan elämänmenoon. Hermostuin, kun ihmiset eivät tienneet minne olivat menossa kahden tunnin päästä. Kypsytti, kun tyypit eivät sanoneet suoraan mitä ajattelivat. Ja tulivat tapaamisiin vähintään tunnin myöhässä. Suurin shokki oli huomata, että pyykkitupaa varten ei ole ajanvarausta, vaan pyykille mennään silloin kun huvittaa ja silloin kun joku koneista sattuu olemaan vapaana!

Nykyään olen ilokseni yksi heistä. Ajelehdin päivästä toiseen ilman liian suuria suunnitelmia ja elän impulsiivisesti. Päädyn tekemään asioita, joita en ollut ajatellut tekeväni tai joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Olen kadottanut kykyni organisoida tai organisoitua. Olen jatkuvasti myöhässä. Päästelen suustani sanoja, joita en tarkoita, mutta jotka kuuluvat tilanteeseen. Kalenteriin kurkkaan kerran viikossa huomatakseni että en ole muistanut tehdä sinne merkintöjä. Mañana!

Täällä ei tarvitse olla järkevä. Ei toki, että voisi tai saisi olla tyhmä.

Kuhmossa ja Vantaalla

2007-03-12T21:31:00.000+01:00

Costaricalaisen mielestä toisten miesten kanssa saunaan meneminen olisi todella gay.
Ensin hämmennyin. Sitten suutuin.

Costaricalainen kertoi vihaavansa kristittyjä.
Ensin hämmennyin. Sitten ymmärsin.

Yritin selittää. Suomalaisille sauna on pyhä. Suomalaiset käyvät keskimäärin useammin saunassa kuin kirkossa. Saunominen on ikään kuin hengellinen rituaali. Saunassa olla möllötetään hiljaa tai jutustellaan toverin kanssa - parannetaan maailmaa joka tapauksessa. Todennäköisesti useampi suomalainen eroaisi ennemmin kirkosta kuin luopuisi saunomisesta.

Monelle sauna on Sauna. Sauna, jonne palaa saunomaan silloin kun saunottaa. Minulla ei ole sitä yhtä tiettyä Saunaa, mutta on Saunoja. Useat niistä sijaitsevat Päijät-Hämeessä. Lisäksi erityisen tärkeitä Saunoja ovat Lopen Läyliäisissä, Vantaan Kuninkaalassa ja Helsingin Suvilahdenkadulla sijaitsevat saunat. Myös Rääkkylän rantasauna on yksi Saunoista.

Costaricalainen ei koskaan ymmärtänyt. Hänen mielestään saunominen oli edelleen todella gay. Puhevälien palautumisesta huolimatta emme enää keskustelleet aiheesta.

Vielä koitti se kaunis päivä

2007-03-08T19:38:00.000+01:00

Nyt kerron millaista elo Amsterdamissa on! Jos et jaksa lukea koko roskaa, voin paljastaa loppuajatuksen: hiphei!

Koti on siistit, mutta askeettiset 25 neliötä kolmannessa kerroksessa kapean kadun varrella muikella alueella kaupunkia. Isojen, yksinkertaisten ovi-ikkunoiden (ranskalainen parveke?) läpi näkyy ja kuuluu kaikki (korkokengistähän lähtee ihan tajuton meteli!). Jos tämä olisi asunnonmyynti-ilmoitus, hehkuttaisin nyt kanaalinäkymää, sillä kyllä, jos ikkunasta roikottaa itseään hengenvaarallisesti, voi nähdä vilauksen kadun päässä lilluvasta kanaalista ja asuntolaivoista. Kämppään kivutaan maailman ahtaimpia, jyrkimpiä, narisevimpia ja sammakonvihreimpiä portaita pitkin! Portaikossa haisee rento elämä.

Tyypit täällä on mielettömiä! Kaikki eripuolilta maailmaa ja kaikki niin kovin erilaisia. Joidenkin seuraa sietää paremmin muutaman viinilasillisen jälkeen, mutta pääsääntöisesti kaikki on kavereita heti ja meininki sen mukaista. Hitaasti kypsyviin ihmissuhteisiin tottuneelle hämäläissielulle outoa, mutta kivaa!

Opinnot tuntuvat täällä vaativan hippasen enemmän työtä kuin kotona, on läksyjä ja kaikkea. Toisaalta itse opetussisällöt eivät ole kovin vaativia. Kursseilla on yleensä max. 25 oppilasta. Kukaan ei torku luennoilla, vaan kaikki haluavat osallistua innokkaasti keskusteluihin. Outoa, mutta kivaa!

Kaupunki on kaupunki, mutta tuntuu kylältä. Kävellessä ja etenkin pyöräillessä kuuluu lauleskella itsekseen. Pyörillä on etuajo-oikeus kaikessa. Keskustan turistialue on karsea, ja sitä tulee välttää viimeiseen saakka.

Ongelmat täällä ovat aika minimalistisia. Tiistai- ja perjantaiaamuisin kadulla käy hirveä möykkä, kun roskisautot tulevat hakemaan roskat kadulta (ei meillä mitään jäteastioita ole..kun ei ole sitä tilaakaan). Lisäksi läheisestä sisustusliikkeestä haikailemani Barbapapa-lautassetti on melko kallis.

Kivaa? Ihan kivaa!

Aina tää eksyy

2007-03-07T22:24:00.000+01:00

Reilu vuosi sitten matkasimme vihreässä tuktukissa pitkin Colombon helteisiä ja sotilailla varustettuja katuja paikallisesta YWCA:sta Suomen kunniapääkonsulaattiin äänestämään maallemme kahdennettatoista presidenttiä. Kuski eksyi matkan aikana noin seitsemän kertaa ja yritti tarjota vaihtoehdoiksi Ruotsin ja Ranskan suurlähetystöjä. Ei kelvannut meille nirsoille. Lopulta käheä edustustorakennus löytyi, ja vietimme leppoisan puolituntisen turistessa Intiasta paikalle lentäneen vaalivirkailijan kanssa.

Tänään pyöräilin harmaannahkeassa vesisateessa Sulon kanssa Suomen Amsterdamin kunniapääkonsulaattiin toimittamaan eduskuntaäänestystä. Matkalla eksyin, tietysti, ja kastuin, totta kai. Perillä minua odotti ihankiva rakennus ja normi virkamiehiä. Itse äänestämisakti oli kolkko ja ankea. Konsulaatin edessä tapaamani suomalaiset alkoivat pian muistuttaa kotimaasta eli ahdistaa.

Päätin sitten jakaa kanssanne tämän viikon ankeimman hetken. Sorry!

Kaikesta muusta tapahtuneesta olen niin täpinöissäin, että ei tämä foorumi siihen riitä.

Kirjopyykki nelkyt astetta

2007-03-02T21:30:00.000+01:00

Miten suomalaiset tutustuvat ihmisiin, jos eivät puhu vieraille?

Niin. Hmm. Eivät ainakaan pyykkituvassa.

Outo kaupunki tämä kaupunki.

Täysmaito on kulutusmaitoa

2007-02-26T22:00:00.000+01:00

"Juot maitoa? Raakana?! Ruoan kanssa??!"

Espanjalaisystävättären kulmakarvat kohosivat tarpeettoman korkealle amsterdamilaisen jassiklubin sunnuntai-illassa.

Niin. Maitoa. Kylmää rasvatonta maitoa. Parasta ruokajuomaa. Teillä viini, meillä maito, you know. Ai et? No nyt you know.

Seuraavana yönä en saanut nukuttua, koska mietin suhdettani maitoon (olen edistynyt pohdinnoissani mukavasti mielikuvituskavereista reaalimaailmaan). Keskellä yötäkin teki mieli juoda maitoa, mutta höh, tuo valkoinen kulta oli loppunut. Maitoa voi juoda aina, paitsi aamuisin, krapulassa tai sairaana. Rasvatonta maitoa ostetaan normikulutukseen, kulutusmaitoa riisipuuroa varten, ykkösmaito on kompromisseja varten. Kevytmaidon tarkoitusta en ymmärrä. Myös lämmennyt, kylmäksi tarkoitettu maito on ällöä.

Mutta siitä jassiklubista! Savuinen, hämyinen, ihana jassiklubi kanaalin varrella! Toimii, vaikka inhoaisi jassia. Sinne vien jokaisen tänne suuntaavan vierailijajampan, visiitit kannattaa siis ajoittaa oikein... Ja mikä parasta - jassiklubilta saa myös melkiä!

Torstai

2007-02-22T18:47:00.000+01:00

Tänään puoliskoni hajosi. Rikkoutui. Meni mäsäksi.

Ilmat pihalla, totesi kotikadun lääkäri. Lupasi Sulolle vielä monia pyöräretkiä kaupungissa, mutta tilanne vaatisi yön yli lepoa hoitolassa. Huokaus. Tämä tuli niin kovin äkkiä.

Murheen murtamana lähdin shoppailemaan. Otin metron ja ajoin Aikhiiaan. En ikinä ollut ajatellut, että Ikean voisi lausua jotenkin muuten kuin miten se nyt lausutaan. Pari kertaa olen kuitenkin yllättänyt itseni tovereiden seurasta puhumassa pokerinaamalla Aikhiiasta. Siispä nytkin suuntasin Aikhiiaan.

Aikhiiassa myytiin pågenpullia. Virnistelin. Ostin pågenit. Virnistelin lisää. Maistui pahalta, mutta hyvämuistoiselta.

Kotona tuumin suhdettani Barbapapoihin ja Rasmus Nalleen (olen tehnyt tätä ajatustyötä paljon tällä viikolla). Lopputulos: suhteemme ovat tärkeitä ja kunnossa.

Huomenna keitän Sulolle pullakahvit.

Posketonta

2007-02-19T12:24:00.000+01:00

Kreikkalaisen kanssa oikea ja vasen. Espanjalaiselle oikea-vasen-oikea. Costaricalaisen kanssa tavatessa oikea, mutta erotessa aina oikea ja vasen ja sitten vielä oikea. Puolalaisella kombona vasen-oikea. Suomalaisen kanssa morjens.

Ja sitten on vielä ne kädet! Kumman käsi? Kumpi käsi? Olalle? Kummalle? Miten?

Entä jos posket kuluu pois?

Voiko pyörän kanssa rekisteröidä parisuhteen?

2007-02-15T16:58:00.000+01:00

Sulho on vihreä ja sopivasti kälyinen. Perfect match!

Var redo!

2007-02-13T09:23:00.000+01:00

Tää juttuhan on ihan partioleiri.

Nuoria ihmisiä kokoontuneena vieraaseen paikkaan (vanhuksia tai pikkulapsia ei toistaiseksi ole tullut vastaan kaduilla lain). Tyyppien koti-ikävä ja viihtyminen on vaihtelevaa.

Päivisin ohjelmaa on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta iltaisin aina leirinuotio. Yöllä saattaa herätä makuupussistaan sukat jalassa hytisemään ja kuuntelemaan tuulen huminaa. Samalla mielikuvitus alkaa laukata, jos kuuluu outoja ääniä naks tai poks. Susi?

Aamupalaksi tietty kaurapuuroa. Leirikarkkejakin löytyy aika monta kiloa, mutta ne vasta sitten hädän tullen.

Rinkkaa tonkiessa sieltä ei löydä mitään, ja sitten kohta huomaakin pakanneensa aika paljon kaikkea epäolennaista matkaan ja jättäneensä sadevaatteet kotiin. Toisaalta oikealla leirillä sukkien kuuluukin kastua.

mesta paikka

2007-02-08T19:56:00.000+01:00

Kun on ollut siellä ja sitten yhtäkkiä on taas täällä ja viettää päivät hengaten notkuen lorvien, huomaa kaikkea toosi olennaista kotikaupungistaan ja -maastaan.

- Julkisella liikenteellä on aikataulut. Ihmisillä on aikataulut. Aikatauluja noudatetaan - semikivasti myös animaalisessa pakkasessa.
- Tyypit avautuvat päivälehden mielipideosastolla äärettömän turhista asioista.
- Ilmalalla ei ole ruotsinkielistä nimeä.
- Kaupassa asiakaspalvelu on asiallista ja kohteliasta, vaan ei tungettelevaa.
- Rullasta otettu vessapaperi on timmiä, eikä se ole pinkkiä.
- Kadunvarsikylteissä ei ohjasteta aikuisia olemaan antamatta lapsille aseita, tai vinkata jättämään lapsiseksilomailuja väliin.
- Tienposkikyltteihin on yleensä painettu vain tekstiä eikä juurikaan kuvia, koska ihmiset osaavat kyllä lukea.
- Päijät-Häme on paitsi trendikäs, myös kotoisa.
- Ihmiset ovat yhtä pihalla, hervottomia, janeja ja outoja kuin viime vuonnakin!

Maanantaina monoista puukenkiin!

koti makea koti

2007-02-03T11:23:00.000+01:00

ÄÄääääääÖäööäöäöäöäÖäöäöää å! Ihan siitä riemusta, että on näitä ääkkösiä! Nyt voi taas sen yhden keskisuomalaisen kaupungin nimen kirjoittaa oikein.

Vaikka päällimmäinen maku retkestä on antibiootin kelmeys kitalaessa, niin voi pojatjatytöt, oli meillä lystiä. Enemmän kuin osiensa summa, tässä muutama irtale retkeltä:

3000 kilometriä, arviolta 40 eri kulkupeliä - liikkeessä vietettyjä tunteja ei uskalleta lähteä laskemaan. Herkullisia gintoniceja pölyn keskellä, mangoja, banaaneja; kananmunia korvistakin. Bollywood-musavideoita, khmer-karaokevideoita (bollywoodistahan tulee itse asiassa tosi tasokasta kamaa näihin verrattuna), petri munckia. Janin määrittelyä. Mopoja. Karvakamut 3Dnä. Yhteislauluna Tiikerihaita. Mopoja. Kämmenen kokoisia, lihaksikkaita karvaturrehämähäkkejä, muurahaispesä hammasharjassain. Mopoja. Uintia vesiputouksella, pyöräilyä maaseudulla, jalkahierontaa, shoppailua. Kalastajakyliä, mielettömiä temppeleitä, mallorcarusketusta, riippumattoja, tinkimistä, hermareita, maastopaloja, suomalaisen vesi- ja viemärijärjestelmän ylistämistä, Lambada-peruutusäänellä varustettujen bussien ihmettelyä. Mainitsinko jo mopot? 24 h leukojen louskuttamista, maailmanparantamista, mitämissämilloin ja etenkin miksi 2007. Paluulennolla 10 tuntia Peter Forsbergin ruskeaa ja lihaksikasta alaselkää.

Mitä nyt tapahtuu?

Tiptop

2007-01-30T08:09:00.000+01:00

Hipheijahurraa! Lansimaisten vakuutusyhtioiden rahoilla pyorivasta bangkokilaisesta, pienta kaupunkia muistuttavasta sairaalasta loytyi netti! Viela lystimpaa olisi, jos se toimisi! Jos vaikka sahkopostinsa onnistuisi lukemaan. Mutta kun ei, niin ei. Talle sivulle paasti kuitenkin, kiitos siita.

Bangkokissa siis edelleen notkutaan, vaikka suunnan piti olla joku ihan muu jo pari paivaa sitten. Mintunvihrea pyjama ja antibioottitiputus houkutteli kuitenkin sen verran paljon, etta paatin jaada viela toviksi Aasiaan! Jotain indokiinalaista popoa on mahassa, mutta ei hengenhataa! Kotiin ollaan tulossa, kunhan sairaalan leffakanavalta on katsottu tarpeeksi monta jenniferlopezelokuvaa (olen harkinnut jo vakavasti scifileffan katsomista, joten se kertoo aika paljon), ja laivaa on lastattu riittamiin (allalla alkaviin elaimiin kuuluu myos lenkkimakkara). Onneksi kaytiin sunnuntaina pedikyyrissa, etta on edes natit varpaat!

Meno on hyva aina kun ei vituta tai satu!

Jussin ja Emman lahettamat morot tuli eilen perille, kiitos niista!

Nahdaan pian!

Ala kerro aidille, osa 4

2007-01-18T12:34:00.000+01:00

Tahdottiin skuttaan. Paastiin skuttaan, Kambodzan harvimmin asutetulle alueelle maan itaosiin. Paikka muistuttaa Lappia ja on hiljainen, viilea ja valja, eli ihana.

Paastaksemme tanne oli vietettava kuusi tuntia pickupin katolla yhdessa 23 muun matkustajan, tsiljoonien ruokasakkien, kahden polkupyoran ja kanakorillisen (tiput elivat, ihme kylla, viela perille tultaessa) kanssa. Jengia oli niin pirusti joka puolella, etta mistaan ei oikeastaan voinut pitaa kiinni, joten oli luotettava siihen, etta kuski hidastaa tarpeeksi toyssyjen (joita oli talla tienpatkalla enemman kuin Suomessa yhteensa) kohdalla. Ajamaamme tieta kutsuttaisiin Suomessa hemmetin polyiseksi tietyomaaksi.

Yksi lavalla matkustaneista oli pukeutunut matkaa varten moottoripyorakyparaan. Lavan naiset rukoilivat ja uhrasivat saannollisesti hedelmia, etenkin ennen lukuisia sillanylityksia, joten se matkustusturvallisuudesta. Luotettavan lahteen mukaan kuski myos ajoi koko reilun 100 km matkan kasijarru paalla. Matkan aikana lava-autosta poksahti ainoastaan yksi rengas, ja jalkojani kaulaili syysta X vain nelja eri henkiloa.

Perille tultuamme suihkussa oli kaytava kahdesti, jotta edes pieni osa ihoon ja vaatteisiin tarttuneesta tiepolysta lahti irti.

Pieni hinta skutasta.

So far so good

2007-01-15T14:12:00.000+01:00

Toistaiseksi reissussa on kadonnut (hyva kayttaa tata passiivimuotoa, niin me kaksi ei vaikuteta niin tunareilta) ainoastaan kaksi otsalamppua. Laakarissa on kayty kaksi kertaa (varvaspaikkausta ja luomenkaantelya). Murtuneet varpaat alkavat olla ehjia vaikkei sentaan saryttomia, joten suihkussa ei tarvitse enaa kayda flamingona. Paulan jouluna saaneen ruokamyrkytyksen jalkeen pahoinvoinniltakin on saastytty.

On siis oikea aika aloittaa malarialaakitys! Tervetuloa hallusinaatiot ja heikotukset! Huomenna otetaan pick-upin lavalla suunta kohti maan itaosia! Metsa kutsuu!

Pyoraretkella

2007-01-13T16:13:00.000+01:00

Aasialaisessa suurkaupungissa voi harrastaa pyorailya, ja tasta kokemuksesta on jopa mahdollista selvita hengissa! Kyparan voi toki paahansa haluta ajelulle, mutta ei sellaista kylla mistaan saa - fillarivuokraamossa tyytyvat vain tyrskimaan moisille dorkille kysymyksille.

Tsygaillessa ensisijaisen tarkeaa on muistaa polkea koko ajan eteenpain, mahdollisimman tasaista vauhtia ja mieluusti samaa tahtia muiden liikkujien kanssa. Akkikaannoksia ja -jarrutuksia on syyta valttaa etenkin risteysalueilla, perustuuhan liikenteen sujuvuus toisten kulkijoiden liikkeen ennakoimiseen. Kaaosmaiselta vaikuttavaa, mutta oikeasti sujuvaa liikennetta ymparilla on siis vahdattava koko ajan. Toisaalta samanaikaisesti on parempi jos pyrkii unohtamaan ajavansa satojentuhansien mopojen, Toyota Camryjen ja lava-autojen valissa.

Haasteita matkantaittamiseen saattaa tuoda pyoran jarrujen heikko happi, katujen kaistamerkintojen puuttuminen tai kohtiajavat, ylileveiksi lastatut (pakkarilta voi loytya esim. kodinkoneita, valotauluja, ilmahormeja tai sikoja) pratkat.

Meno Kambodzhan liikenteessa on kuitenkin todella positiivissavytteisissa sfaareissa Vietnamiin verrattuna. Tasta maasta ollaan bongattu jopa muutama liikennemerkki - ja ainakin parin tyypin on huomattu noudattavan niita!

Pyoraretken jalkeen suositellaan uimista fancyn naapurihotellin poolilla! Sauna - myos ruotsalaisvalmisteinen kay paremman puutteessa -, ei sekaan ole haitaksi, kun kasvoilta ja kasista on irrotettava liikenteesta tarttunut neljan sentin pskakerros...

Kokemuksia rikkaampana!

Sokea hetki

2007-01-11T15:37:00.000+01:00

Terveisia yli miljoonan asukkaan kaupungista, jossa ei ole julkista liikennetta (auton lavalle mahtuu helposti parikymmenta ihmista, pratkia ja muuta lastia), kadunnimia (numeroinnilla parjataan yhta hyvin) tai pankkiautomaattia (on sentaan asia nimelta raha, toisin kuin 30 vuotta sitten punakhmerien lakkautettua se)!

Matkattiin eilen seitsemalla kulkuneuvolla Vietnamista tanne Phnom Peniin. Matkalla muun muassa mopoliftattiin, tavattiin maailman epaformaalein viisumivirkailija seka ylitettiin lossilla valtava Mekong-joki.

Loppumatka taitettiin sinisella keinonahkalla paallystetyn Toyota Camryn (joka toisella on taalla sellainen) kyydissa, jonka alle jai myos keskella maantieta syomassa ollut massiiviporsas. Kuului tumpsis. Matka jatkui pysahtymatta, vaikka tielle jai raatona lojumaan jonkun tyypin puoli omaisuutta. En uskaltanut katsoa taaksemme. Punakhmerit olivat tappaneet kuskimme vanhemmat vuonna 1975, ja maassa on talla hetkella 20 psykiatria, joten oli hyva etten avannut suutani.

Eriteasiaa

2007-01-08T16:57:00.000+01:00

Vietnamissa tyypeilla on tapana virtsailla julkisilla paikoilla. Pitkanmatkanbussitkin pysahtyvat saannollisesti keskelle ei-mitaan, jotta miehet ja naiset, lapset ja aikuiset, koirat ja lehmat voivat tyhjentaa rakkoaan tien sivussa metrin paassa bussista. Samanaikaisesti lansimaiset hipsukkakanssamatkustajat seuraavat toimitusta bussista ja kauhistelevat kovaan aaneen kunnon fasiliteettien puuttumista. Maassa selkeasti ymmarretaan neverending vapun paalle!

Ja jos vessassa on reika lattiassa, se on jo paljon se.

Ilosaari-deja vu

2007-01-05T10:07:00.000+01:00

Hiphei, Vietnam paastaa mut blogisivullein. Kiitos tasta! Mita sita nyt sananvapaudella tekisikaan.

Eilen matkattiin 150 kilometria moottoripyorien pakkarilla Etela-Vietnamin vuoristoilta maan kaakkoiselle rannikolle, Mui Nen "lomaparatiisiin".

Biitsikauden alkuun murtui varvas, kun juostiin rannalla julkirunkkaria takaa. Jatka jai pieksematta, kun oli lahdettava mopon pakkarilla paikallislasarettiin. Sairaalassa (suomalaista latoa muistuttava rakennus) operointihuoneen katto oli turkoosi ja pitkakoipisen hamahakin koti.

Muuten suunta on hyva. Keskiviikkona Kambodzhaan, haaveena telttailu. Kaksi avohaavaa ja malariahyttyset ei kuitenkaan ehka ole pidemman paalle toimiva kombo.

Riippumatolle siis!

hanoi rocks

2006-12-28T11:28:00.000+01:00

mopoja. enemmän kuin suomessa asukkaita. liikenteessä ei pärjää kuin olemattomalla itsesuojeluvaistolla.
hedelmiä. herkkuja, vaikka ei olekaan sesonkiaika.
setä ho. palannut jokavuotiselta balsamointimatkalta venäjältä. kalpea.
olematonta nettailua. käyttö rajoitettua: ei demokratialle, porno on toki ok. jätän silti väliin.
unta. paljon unta. olin jo ehtinyt kaivata.

välillä salmiakkia ja ruisleipää. lauantaina 16-tuntiselle junamatkalle kohti surffibiitsiä. missä andy ja mike?

ole joku

2006-12-20T23:31:00.000+01:00

Avainnippu tuntuu oudon kevyeltä - ensi kertaa neljään vuoteen työttömänä! Ehtii astua hitaammin, katsella ehkä sivuillekin. Pohtia bussitytön pinssin tekstiä.

Kavereilta hyvää matkaa ja kilo salmiakkia. Nam.

Vielä kamat kasaan ja yksi kandityö.

Kunhan sähisen

2006-12-12T18:17:00.000+01:00

Nordean asiakaslehdessä on juttu vuoden naismetsänomistajasta. Jo asetelmaltaan kiero juttu päättyy: "Naisten osuus metsänomistajina ja metsävaikuttajina on merkittävä." Hei hA-LoO, kuka näitä juttuja kirjoittaa? Jotain rajaa. Vaihdan pankkia, jos tää meininki jatkuu!

Ja sit lisää feministisssähinää: miksi neutraali suomen kielen sana ´kaveri´tarkoittaa tietyissä yhteyksissä (etenkin työelämässä) automaattisesti miestä? "Siellä huoneessa istui pari kaveria." Kaikki tietää, että ko. huoneessa ei oo hameväkeä! Miksimiksimiksi?! Nainen on kaveri siinä missä mies!

Ja eno vei mun sängyn! Nukun kaksi viikkoa makuualustalla.

15 aamua!

2006-12-09T17:00:00.000+01:00

Asioista tulee kivoja viimeistään kun tajuaa niiden loppuvan pian.

Honda in memoriam

2006-12-03T20:22:00.000+01:00

Aamulla starttasin Hondan viimeistä kertaa. Ajoin harmaassa vesisateessa, radiossa soi Paula Kovuniemi. Yöperhonen. Kaihoisa ralli kaihoisaan tunnelmaan.

Likaisessa parakissa haalarimies täytti mekaanisesti romutustodistuksen. Tehnyt sen jo sata kertaa aiemmin, tämä vain yksi muiden joukossa, ei tunnu miltään. Leima tuohon ja vielä kuittaus, kiitos. Kuittasin, ojensin avaimet ja poistuin. Kadulta vilkaisin vielä kerran taakseni. Heihei Hondu, kiitos kaikesta! Katuvalot sammuivat, Tattarisuolle tuli pimeä.

Matkalla bussipysäkille kuivasin oikeasta silmäkulmasta kolme pisaraa.

Absolutismista

2006-12-02T10:36:00.000+01:00

Maailmassa on asioita, jotka on korvamerkitty absoluuttisen hyviksi, ja joita automaattisesti ajattelee absoluuttisen hyvinä. Niin kuin esimerkiksi kesä. Tai isyysloma. Ehdottoman positiivisia juttuja, eikös juu? Suomen kesä ei ole mälsä juttu, koska marraskuun kuuluu olla. Eikä isyysloma ole haitaksi lapselle, perheelle tai yhteiskunnalle, vaan se edistää vanhemmuuden jakamista ja oikeanlaisia arvoja ja diibadaa.

Mutta nämä absoluuttiset hyvät ovatkin joissain tapauksissa tosi huonoja juttuja ja silloin olisi parempi kun niitä ei olisi olemassa. Kas kun asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Mutta ainakin yksi absoluuttinen paha pysyy absoluuttisena pahana. Mainostoimiston pikkujoulut. Myös juhlien jälkeisenä aamuna.

oho.

2006-11-29T08:05:00.000+01:00

Palapelin kuva esittääkin seepraa. Olin luullut kirahviksi koko ajan.

Niskasta

2006-11-25T08:45:00.000+01:00

Rankan päivän iltana kotona odotti postia verottajalta. Tunnistin oman nimen ja osoitteen kuoresta. Selvityspyyntö kiinteistön luovutuksesta kesäkuulta. Liitteensä kolme sivua täytettävää lomaketta. Voitte myös maksaa luovutusvoitosta aiheutuvan veron ennakon täydennysmaksuna. Niskasen kuolinpesän asiaa, you know. Ihan pari kyssäriä: Oonko mä myynyt kesäkuussa sekavuuksissani jonkun kiinteistön? Häh? Kuka on Niskanen? Ja miksipämiksi mulle lähetellään Niskasen perheen asiakirjoja?

Onneksi mä en oo nyt saippuasarjan hahmo.

With dots

2006-11-23T14:43:00.000+01:00

Pieksamäki onkin Pieksämäki. Natiivi vahvisti asian. Mua on pissitty linssiin 20 vuotta! Mutta siihen asemesta-juttuun mä en lähde mukaan. Eihän se ole suomea!

21°02 N 105°51E

2006-11-22T19:26:00.000+01:00

Kaamoksen keskellä, mutta mielessä jo ihan muut leveyspiirit - retkiblogi korkataan siis änyyteenyt! Itsesensuuri johtaa yleensä turhaan pinnallisuuteen, yritän siis kertoa asiat tässä foorumissa niin kuin ne ovat.

Kammassa vielä 33 piikkiä! Sitkeässä ovat, perhana.